Ennen korjauksen aloittamista ihminen käy tilanteensa läpi psykiatrin kanssa.
"Sairaalassa hoitoon hakeutuvat tapaavat ensimmäiseksi psykiatrin, joka aloittaa noin puolen vuoden mittaisen tutkimusvaiheen. Se varmistaa diagnoosin ja kypsyttää henkilön oman päätöksen sukupuolestaan.
Tutkimukset paljastavat, että vähintään kolmasosa klinikkaan tulleista - jopa puolet - eivät olekaan transsukupuolisia. Identiteetin on hämärtänyt esimerkiksi jokin krooninen, psykoottinen sairaus. Tavallisimpia erotusdiagnooseja ovat rajatilapersoonallisuus ja harhaluuloisuushäiriö.
Transseksuaalisuuden varmistuttua monet aloittavat hormonikorjaushoidon endokrinologin valvonnassa. Miehestä naiseksi -transsukupuoliset tarvitsevat kalliihkon karvoituksen poiston laserilla tai sähköneulalla. Avuksi saatetaan tarvita myös rintojen suurentamista ja kasvokirurgiaa."
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/sairaus-voi-sekoittaa-sukupuoli-identiteetin/dea707b2-4ad8-3be2-805b-0d2ef9e805bf
______________
"Transsukupuolisuus on nyt määritelty WHO:n listalla nimellä sukupuoliristiriita (gender incongruence). Se löytyy seksuaaliterveyteen liittyvät terveydentilat-kategorian alta.
- Meillä on nyt parempi ymmärrys siitä, että kyseessä ei ole mielenterveyteen liittyvä tila. Luokittelun poisto vähentää stigmaa, perustelee WHO:n asiantuntija Lale Say.
Päätös tehtiin Sayn mukaan perustuen tieteellisiin tutkimustuloksiin ja asiantuntijakomitean palautteeseen.
WHO julkaisi maanantaina luonnoksen uudesta kansainvälisen ICD 11- tautiluokituksesta. Sen on määrä tulla voimaan vuonna 2022."
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201806192201023337
______________
Transsukupuolisuus ei ole mikään nykyajan "hömpötys".
"Vaikka transsukupuolisuuden käsite vakiintui vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla ja aiheen käsittely esimerkiksi mediassa on voimakkaasti kasvanut vasta viime vuosina, on itse ilmiö todennäköisesti yhtä vanha kuin ihminenkin. Siihen on eri kulttuureissa ja eri aikoina suhtauduttu varsin eri tavoin. Joissakin kulttuureissa transihmiset ovat nauttineet suurtakin arvostusta ja olleet korkeassa sosiaalisessa asemassa.
Länsimaissa transsukupuolisuus on aiemmin luokiteltu mielenterveyden häiriöksi samaan tapaan kuin homoseksuaalisuuskin. Tieteellisen tiedon lisääntyminen on muuttanut käsityksiä, ja transsukupuolisuutta pidetään osana normaalia luonnon ja ihmisen monimuotoisuutta. Koska kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö, myöskään identiteettikokemuksen muuttamiseen tähdänneet psykoterapeuttiset hoidot (ns. eheytysterapiat) eivät ole olleet tuloksellisia, vaan ne ovat päinvastoin aiheuttaneet kärsimystä ja psyykkistä kuormitusta kaikki ne vuosikymmenet, joina niiden tarjoaminen katsottiin tarkoituksenmukaiseksi."
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01195
Yllättäen tällekin ongelmalle löytyi luonnollinen selitys.
"On kuitenkin mahdollista, että koronarokotus itsessään aiheuttaa tilapäisen haitan kuukautiskierrolle, Rämet kertoo.
”Pitkäaikaista tai pysyvää muutosta kuukautisiin ei rokotteen ottamisesta kuitenkaan seuraa.”
Rokotus saa aikaan muutoksia ihmisen immuunijärjestelmässä. Elimistö reagoi koronarokotukseen kuin infektioon ja ryhtyy toimimaan.
”Tulehduksen välittäjäaineet viestivät, että nyt tarvitaan puolustussoluja töihin”, Rämet kuvailee.
Myös kohdun limakalvo on osa elimistön immuunijärjestelmää. Kohdun limakalvolla on puolustussoluja, jotka auttavat suojaamaan kohtua.
Siksi rokotuksella tai millä tahansa infektiolla saattaa olla vaikutuksia myös kohdun limakalvoille. Seurauksena voi olla kohdun limakalvon irtoaminen, joka johtaa välivuotoon tai aikaistuneisiin kuukautisiin."
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008126173.html
Tämä on siis ihan aidosti tällaisen some-kelkasta iät ja ajat sitten tippuneen henkisen täti-ihmisen viaton kysymys, johon toivon asiallisia vastauksia.
Miksi jotkut haluavat täällä esimerkiksi snäppiseuraa tai muuta vastaavaa? Eikö se ole jotenkin ahdistavaa, että yht'äkkiä joku sata vierasta ihmistä saattaa alkaa laittaa viestiä? Mikä siinä on se "idea"?
..on alkanut tuntua tylsältä. Pitäiskö laitattaa rastat?
Vihdoin taas nostohommissa! Kaksi viikkoa putkeen töitä ja sit kahdeksi viikoksi kotiin. Mikäs täällä pohjosessa möllötellessä.
Kansalaisaloite on kerännyt riittämättömästi ääniä. Täällä touhuava Latitude66 on sörkkimässä jatkuvasti herkkiä ja arvokkaita alueita. Käylän Juomasuolle suunniteltu kaivos voisi pilata mm.koko Kitkajoen, jonka varrella on monia arvokkaita koskialueita, mukaanlukien Jyrävä ja Myllykoski. Kitkajoki laskee Oulankajokeen, joka taasen jatkaa matkaansa Venäjän puolelle Paanajärven kansallispuistoon. Iso kokonaisuus on siis vaarassa.
Tuulivoimaa itsessään en vastusta, mutta sekään ei kuulu kansallispuistojen alueelle. Kansallispuistot suojelevat myös sen alueella olevaa luontoa, eivätkä toimi pelkästään ihmisten virkistysalueina.
Auta ja allekirjoita. <3
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7818
Jostain syystä innostun aina talvisin lukemaan toisen maailmansodan aikaisia elämäkertoja. Tällä kertaa käteeni tarttui tarina naisesta, Irenasta, joka pelasti verkostonsa avulla sodan aikana yli kaksi tuhatta juutalaislasta natsien vainoilta mm. Varsovan ghetosta Puolassa.
Hyvin usein nämä elämäkerrat pistävät miettimään ihmisen raakuutta, mutta eritoten tämä taiten kirjoitettu kirja oli ihan omaa luokkaansa. Lukiessani kuvauksia siitä, miten lapset jäätyivät katuihin kiinni ja nälkiintyivät kuoliaaksi, tahi miten natsit heitä kohtelivat, pistää toden teolla ihmettelemään, että kuinka paljon vikaa voi ihmisillä olla korvien välissä, kun he sellaiseen kykenevät. Mitä pahaa ovat lapset ja vauvat tehneet kenellekään?
Irena ja hänen verkostonsa tekivät avustustyötään kirjaimellisesti oman henkensä uhalla. Mikäli joko ruuan tai ihmisten salakuljetuksesta olisi jäänyt kiinni, seuraus olisi ollut välitön teloitus kadulla. Pieniä vauvoja salakuljetettiin esimerkiksi rakennustarvikkeiden joukossa laatikoissa, isommat kuljetettiin viemäriverkoston läpi "arjalaiselle" puolelle ja sijoitettiin perheisiin, jotka suostuivat lapsia ottamaan vastaan. Monet heistä päätyivät orpokoteihin. Irena verkostoineen kuljetti myös gheton puolelle ruokaa, rahaa ja lääkkeitä.Myöhemmissä vaiheissa voimat yhdistyivät Puolan vastarintaliikkeen kanssa, ja lapsia saatiin turvaan entistä tehokkaammin. Vastarintaliikkeen avulla saatiin estettyä myös Irenan teloitus huomattavan isolla rahasummalla Gestapoa lahjoen.
Ymmärrän toisaalta pointin, että "juutalaisiahan ne lapsetkin ovat", ja he ovat siten "tulevaisuuden juutalaisia". Silti kirjaa lukiessa oli jotenkin vaikea käsittää, miten alle sata vuotta sitten tämän kaltainen kansanmurha on voinut tapahtua.
Sodan aikana 15 prosenttia Puolan väestöstä kuoli, ja juutalaisväestöstä jopa 90 prosenttia . Miljoonasta juutalaislapsesta henkiin jäi eri arvioiden mukaan viidestä viiteentoista tuhanteen.
Ai mihinkö tämä liittyy? Ei mihinkään. Kirja oli minusta varsin koskettava, ja halusin antaa tarinalle näkyvyyttä. Sodan aikana julmuuksia on tehty aivan joka leirissä, ei pelkästään natsien puolelta. Silti se raakuus joskus pysäyttää.
Miten v*tussa ihmiset jaksaa valittaa siitä vuodesta toiseen, eivätkä ymmärrä esimerkiksi sitä, että lunta kun tulee paljon, joka kadulle ei voi varata omaa auraa, ja siinä kestää hetki, että kaikki tiet ja pihat saadaan aurattua? Ei luulisi olevan niin kovin vaikeaa matematiikkaa.
Hain tänään itselleni kirjekuoren joulupuukeräyksen tiimoilta. Kuorissa on satunnaisen lapsen yksittäinen joululahjatoive, jota vanhemmat tai muu perhe eivät jostakin syystä pysty täyttämään. Syy lienee kaikille selvä, nimittäin varattomuus.
En silti osannut odottaa, kuinka surulliseksi tämä kirje minut voisi tehdä. Kuoresta paljastui 6-vuotiaan pojan joululahjatoive: uudet talvikäsineet.
Ei sillä, että kannattaisin lapsen hukuttamista materiaan. Ei sillä, että uudet lelut tekisivät välttämättä onnellisemmaksi. Mutta onhan se jotenkin ihan helvetin riipaisevaa, että noin pieni toivoo hanskoja esimerkiksi Legojen sijaan.
Minulla on ollut sen verran hyvä ja vakavarainen lapsuus, että en olisi tullut edes miettineeksi tuollaista asiaa. Hanskat olivat itsestäänselvä asia.
Ymmärrän toki sen, että toiveen taustalla ovat saattaneet olla lapsen vanhemmat, mutta se ei muuta sitä kurjaa tosiasiaa, että Suomessa on lapsiperheitä, joilla asiat ovat näin kurjalla tolalla. Kaikki eivät varmasti ole mitään päihde- tai ongelmaperheitä, vaan syitä rahattomuuden takaa voi löytyä jos minkälaista. Työttömyyttä, sairauksia, mielenterveysongelmia, ken tietää.
Päätin joka tapauksessa hankkia hanskojen lisäksi lapselle jotakin muutakin mukavaa pakettiin, ihan vain siksi koska mä voin. Mulla on ruokaa kaapissa ja lämmin koti, ja muutenkin kaikki mitä tarvitsen. Joku kympin, parin lisämeno ei näy yhtään missään, mutta ehkä tuo iloa tälle lapselle ja perheelle.
Rauhallista joulunodotusta kaikille, pidetään toisistamme huolta. <3
(Ps. En kyllä muuten pidä joulusta.)
Jo pari vuotta takaraivossa on kummitellut ajatus oikikseen hakemisesta. Tein viimein päätöksen, että osallistun ensi kevään yhteishakuun. Sisäänpääseminen on kyllä todella epävarmaa, sillä lukioaikoina ei opiskelu niin kiinnostanut, eikä kaksi E:tä paljon auta eteenpäin, kun loput kirjaimet ovat vähän mitä sattuu. Päädyin hakemaan Rovaniemelle, koska se on lähinnä, ja sinne on vähiten vaikea päästä sisään.
Lueskelin myös pääsykokeisiin valmistautumisesta, ja se on ilmeisesti oma, raskas prosessinsa. Valmennuskurssit maksavat maltaita, eivätkä takaa yhtään mitään. Ja onko minulla oikeasti aikaa valmistautua pääsykokeisiin kunnolla? En voi ottaa esimerkiksi lopputiliä töistä hakeakseni opiskelemaan. Vaikeinta on kaiketi muotoilla vastauksensa oikeaan ja tyydyttävään muotoon, vaikka tietoa olisi. Olin lukioaikoina taitava kirjoittaja, mutta taito lienee pahassa ruosteessa, vaikka olen aina lukenut paljon ihan laidasta laitaan olevaa kirjallisuutta.
Mikäänhän ei toki estä minua hakemasta monta kertaa, ilmeisesti kaksi kertaa vuodessa siihen on mahdollisuus, ja siihen olen nyt alkanut henkisesti varautua.
Myös opintolaina mietityttää. En valitettavasti ole valmis luopumaan enää aivan kaikesta ja elämään opintotuella. Esimerkiksi autolainaa pitää lyhentää joka kuukausi, sillä halvempaankaan autoon ei välttämättä kannata vaihtaa, niissä kun usein on isoja remontteja juuri silloin, kun sitä vähiten kaipaisi. (Ei tuokaan mikään superkallis ja hieno siis ole kyllä.) Miten saan rahat riittämään opiskeluaikoina? Tottakai olen suunnitellut etsiväni osa-aikaista työtä vaikkapa sitten kaupan kassalta.
Toisekseen mietityttää se, että Rovaniemellekin on kuitenkin lähes 200km matkaa suuntaansa. Jos muutamme sinne, miehelleni pitäisi luonnollisesti löytyä sieltä mielekästä työtä, sillä tyhjän päälle ei kannata heittäytyä. Miten saan opintoni alkuun näin kaukaa käsin, kun mihinkään "kakkosasuntoon" tuskin on varaa, ja alussa on lähiopintoja ilmeisesti paljonkin..
Semmoista tajunnanvirtaa ja pohdiskelua. Elämme jänniä aikoja.
Yliopistoimmeiset saavat toki kirjoittaa alle omia kokemuksiaan hakuprosessista ja pääsykokeisiin valmistautumisesta ja kaikesta muustakin mahdollisesta.