Guttersniper

Toinen suomennokseni Dr. Marty Kleinin tekstistä "The Meaning of Sex", nauttikaa, mainostakaa ja antakaa paljon palautetta!

--

Seksillä ei näyttäisi olevan mitään olennaista tarkoitusta. Lähes jokainen ihminen kylläkin toivoisi sillä olevan.

Halu antaa seksille jokin tietty tarkoitus on ymmärrettävä ja tärkeä yritys. Mikäli aihetta lähestyy rehellisesti, tämä voi olla arvokas toimi; oli tämä tarkoituksen antaminen sitten naamioitu oikeudenmukaiseksi tarpeeksi arvostaa seksin tarkoitusta taikka seksin "todellisen" tarkoituksen saattamista ihmisten tietoisuuteen, aihe on joka tapauksessa yhteenottojen aiheuttaja sekä yksilöille että yhteiskunnalle.

Seksillä on merkitys ainoastaan siinä määrin kuin koemme sen. Seksin merkitys on kasvava, muttei se ole millään tavalla objektiivisesti, puolueettomasti tulkittavissa. Löydämme seksistä merkityksiä jokaisella kerralla kuin harrastamme sitä, mikä tarkoittaa merkityksen olevan vain ja ainoastaan kokemuksissamme. Seksin merkitys vaihtuu - se ikään kuin keksitään uudelleen - jokaisella kerralla, jolloin osallistumme tai päätämme olla osallistumatta siihen.

Suurin osa ihmisistä tarvitsee seksille jonkun suuremman merkityksen, koska toinen vaihtoehto on liian pelottava: Seksin harrastaminen eksistentiaalisessa tyhjiössä. Tarkoitukseton seksi vaatisi osapuolia leijailemaan vapaasti seksuaalisessa kokemuksessa sen sijaan, että he olisivat kodikkaasti ankkuroituina kognitiiviseen kehikkoon - selitykseen.

Tämä on pelottavaa, koska meihin on iskostunut käsitys siitä, että seksi on jollain tavalla sopimatonta. Opimme tarvitsevamme suojelua seksuaalisuudelta ja sen epäsuoralta, rajattomalta ja määrittelemättömältä luonteelta - tuolta mielijohteiden ja tunteiden kakofonialta, ja sen ylimaallisesta potentiaalista, jonka pelkäämme vievän meidät pois itsemme luota, emmekä välttämättä pääsisi enää takaisin.

Koska seksi on perimmiltään maadoitettu ruumiiseen, se on oikean aivopuoliskon epäjohdonmukainen kokemus, ei niinkään vasemman aivopuoliskon kognitiivinen kokemus. Seksiä voi toki analysoida, arvioida ynnä muuta, mutta tämä on irrallaan seksikokemuksesta. Seksin harrastaminen ja seksin ymmärtäminen ovat kaksi erillistä toimintoa, samalla tavalla kuin syöminen ja ravitsemustieto eroavat toisistaan. Mikäli jatkuvasti yrittäisi syömisen yhteydessä ymmärtää ja analysoida ravitsemusta tai ruoansulatusjärjestelmää, niin samalla heikentäisi ateriointikokemukseen liittyvää aistillisuutta ja nautintoa.

Seksi ei rajoitu yhdyntään; Se ei rajoitu itse asiassa edes sukuelintoimintoihin. Todellisuudessa "seksi" määrittelee valtavan toimintojen valikoiman. Tämä on toinen puoli dialektiikkaa: Monet asiat voivat olla seksiä, koska seksillä on juuri se merkitys, minkä koemme sillä hetki hetkeltä olevan. Seksillä on lähes loputon määrä tarkoituksia, koska seksuaalisiksi kutsuttavien asioiden ja toimien määrä on niin valtava.

Ihmiset, jotka luulevat tietävänsä seksin objektiivisen merkityksen pystyvät helposti sanomaan, mitä seksi on ja mitä se ei ole. Tällainen kahtiajako on selkeä, mutta juuri tämän takia tällaisten ihmisten näkökulma seksistä on ennalta-arvattavan suppea. Tämä selittää sen, miten lukuisat ihmiset kykenevät olevaan niin hurskastelevia siitä, mitä ihmisten tulisi ja ei tulisi tehdä seksuaalisessa mielessä.

"Intiimisyys" on esimerkiksi yhteinen asia, jonka seksille tarkoitusta vaativat ihmiset tuovat usein esille. Intiimisyys voi tietenkin olla todella hyvä asia, mutta tämä sana tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Tämän vuoksi intiimisyyden sisällyttäminen "hyvään ja terveeseen" seksuaalisuuteen luo seksuaalisten kokemusten hierarkian, joka väheksyy tai jopa poissulkee lukuisia seksuaalisuuteen liittyviä tärkeitä näkökantoja.

Tämän täytyy olla totta huolimatta ihmisistä, jotka päättävät seksin omaavan jonkin tietyn merkityksen. Tässä mielessä perinteinen kristillisyys ja lukuisat muut seksikielteiset instituutiot eivät olekaan ainoita seksuaalisen sortamisen lähteitä kulttuurissamme. Järkähtämätön kanta oikeasta seksuaalisesta kokemuksesta, seksin merkityksestä ja siihen liittyvästä päätöksenteosta on todellinen syypää. Tietenkin kirkko ja muut instituutiot vaikuttavat ihmisten näkökulmiin, mutta näistä näkökulmista jokainen lopulta päättää itse.

Esimerkiksi järjestäytynyt humanismi on sitä uskonnollista näkökulmaa vastaan, että seksi olisi luonnostaan paha asia. Mutta samalla tämä humanismi yrittää löytää seksille "sitä todellista ja maallista" merkitystä, ja tämä tavallaan tekee salaa yhteistyötä yhteiskunnan käsitejäykkyydellle. Toisin sanoen, tällainen näkökulma eroaa muista seksuaalisista dogmeista vain ja ainoastaan sisältönsä puolesta. Saman kolikon eri kääntöpuolet.

Lyhyesti: Mikäli seksillä on vain henkilökohtainen merkitys, kykenemme halutessamme kokemaan seksuaalisten tunteiden ja merkitysten ihanan kirjon. Ilman tätä näkökulmaa koko seksuaalisuuden spektri kapenee, muuttuu näkymättömäksi ja jopa lopullisesti poissuljetuksi.

Seksuaalisuudella ja seksillä on myös pimeät puolensa, joihin voi suhtautua monilla tavoilla, eikä kokemukseen pohjaava, joustava seksuaalikäsitys tuomitse erilaisia suhtautumistapoja. Itse asiassa tämä käsitys jopa hyväksyy erilaiset tavat, antaa niille tilaa, leikittelee mukana tai sitten ei, mutta joka tapauksessa aina kunnioittaa erilaisia näkemyksiä.

Jos taas uskoo seksillä olevan jokin tietty, yksittäinen tarkoitus - esimerkiksi seksin tulisi aina vaalia ihmissuhdetta - niin samalla jättää seksiin liittyvät pimeät puolet huomiotta. Tällainen näkökanta joutuu kieltämään näiden puolien olemassaolon ja sanomaan, että "tuo nyt vain heijastaa perverssiä mielenterveyttä ja seksuaalisuuta. Tällainen ihminen joutuu jatkuvasti kitkemään ja tuhoamaan oman seksuaalisuuslokeronsa ulkopuolella kasvavia "rikkaruohoja", koska kokee niiden olemassaolon uhkaavan omaa käsitystään seksuaalisuudesta. Tämä on sensuurin ja sortoliikkeiden ensisijainen menettelytapa.

Miksei asiaa voisi ajatella positiivisesti? Miettikääpä: Se, että seksillä ei ole olennaista merkitystä, on äärimmäisen positiivinen ominaisuus. Se antaa meille mahdollisuuden löytää lukemattomia tapoja harrastaa seksiä - ikään kuin käyttää seksiä itsetutkiskelun työkaluna. Se antaa meille mahdollisuuden leikkiä sanan puhtaimmassa merkityksessä.

Fakta seksin objektiivisesta merkityksettömyydestä tuntuu kuitenkin pelottavalta. Se tarkoittaa, että joka kerta seksiä harrastaessaan olisi tuuliajolla. Se tarkoittaa, että joutuu ottamaan vastuun valinnoistaan ja kokemuksisstaan. Jos uskoo seksin olevan vaarallista ja sen olevan kykeneväinen tuhoamaan ihmisiä, niin tällainen lähestymistapa tuntuu ymmärrettävästä syystä kauhustuttavalta.

Seksin merkityksettömyys on pelottavaa myöskin sen takia, että kenenkään ei olisi pakko noudattaa mitään tiettyjä, ennaltamääriteltyjä kriteerejä, Tämä saa meidät irti kahleista, joita muodostamme voidaksemme tuntea olevamme kontrollissa oman seksuaalisuutemme suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kukaan voisikaan sanoa kumppanilleen:
"Sä nyt ilmiselvästi omaat tollaisen vääristyneen ja pervon seksuaalisuuden. Sun pitäisi haluta niitä juttuja, joita mä haluan - sitä 'oikeaa' seksiä!"

Molemminpuoleisesti onnistunut seksi vaatinee sen, että luotamme toisiimme ja ymmärrämme toistemme seksuaaliset erot.
Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että teemme valintamme laajasta vaihtoehtojen kirjosta. Tulemmeko tekemään hyviä valintoja? Valintoja, jotka paljastavat meistä asioita, joita emme välttämättä itsekään hyväksy? Tämä on paljon isompi askel kuin se, että kropan huutama panetus paljastuu kumppanille. Huomaammeko olevamme kiinnostuneita asioista, joista "hyvät ihmiset" eivät ole kiinnostuneita? Satuttavatko valintamme kumppaneitamme, perhettämme taikka ympäristöämme?

Toiseksi, meidän on luotettava seksiin. Viekö se meidät niin pitkälle, ettemme ole kykeneväisiä palaamaan? Kestävätkö silmäsi seksin kirkkauden ja pimeyden? Tätä voisi verrata siihen, että kävelee suoraan aurinkoisesta ulkoilmasta pimeän luolan perälle tietämättä, mitä siellä oikeastaan on. Tämä vaatii rohkeutta.

Kolmanneksi, meidän on luotettava kumppaniimme. Kykeneekö hän kohdata seksuaaliset tekosi? Onko hän valmis siirtymään uusille seksuaalisille näköalapaikoille kanssasi, vai lähdetkö sinne sittenkin yksin? Meneekö hän eteenpäin ja kauemmas nopeammin kuin sinä, jättäen sinulle yksinäisyyden tunteen? Todellisuudessa seksi on lähes aina kokemus heilahtelusta: yksin oleskelua ja yhtäkkistä jälleennäkemistä, josta sitten hetkiä myöhemmin jäädään taas omille teilleen luottaen, että löytää takaisin kumppaninsa luokse.

Viimeisimpänä (muttei suinkaan vähäisimpänä) meidän on luotettava siihen, että olemme riittäviä - tämä tarkoittaa sitä, että kehomme vastaavat seksin esittämiin haasteisiin. Pelko kehon vastaanottamattomuudesta seksin suhteen on oikeastaan turhaa, koska seksi on olemassa vain kehoissamme, ja näin ollen seksi itsessään ei voi esittää haasteita, joita keho ei voisi vastaanottaa. Tässä mielessä esimerkiksi erektion häviäminen on kehon täydellinen vastaus siihen, mitä tapahtuu milläkin hetkellä. Se kertoo meille, mistä sytymme ja mistä emme. Erektion katoaminen on ongelmallista vain ja ainoastaan jos meillä on tietty, umpimähkäinen standardi kehomme käyttäytymiselle.

Monet ongelmalliset käyttäytymismallit heijastavat, kuinka kovasti ihmiset haluavat seksillä olevan tiettyä merkitystä. Voidakseen ylläpitää illuusiota tästä mielikuvasta, esimerkiksi Yhdysvaltain yhteiskunta on halukas vainoamaan joitain jäseniään lakialotteilla, jotka säännöstelevät ja rajoittavat seksuaalista käyttäytymistä tai estävät seksivalistuksen. Tämän vuoksi useat ihmiset ovat niin kiinnostuneita ja sanavalmiita toisten ihmisten seksuaalisuudesta - Kaikkialla leijailevien eriävien seksinäkemysten ympäröimänä oleminen tuntuu vaaralliselta. Tässä mielessä tarkoituksen määrääminen seksille tekee yhteiskunnasta teokraattisen: Hallitus on järjestäytynyttä uskonnollisuutta, media taas papistoa.

Toive seksin merkityksellisyydestä johtuu myös yleisestä tarpeesta erikoissäännöille, joiden tehtävänä olisi hallita seksuaalista käyttäytymistä ja päätöksentekoa. Tällaisella toiminnalla vältetään ottamasta vastuu monimutkaisesta, monimuotoisesta ja vaaralliselta tuntuvasta seksuaalisuudestamme. Ekstaattinen seksi tuntuisi olevan mahdollista vain uskaltaessamme päästää irti sosiaalisista rakenteistamme ja rajoista, joita seksillä väitetään olevan.

Humanismin pitäisi innokkaasti kehittää vuoropuhelua, joka käsittelisi seksuaalisuuden ekstaattista luonnetta ei-moralistisen ja ei-dogmaattisen tutkimuksen kautta. Humanismin pitäisi auttaa ihmisiä ymmärtämään seksuaalisuus koko mysteerisessä komeudessaan.

Joten, onko seksi tarkoituksetonta? Kyllä ja ei. Se on tarkoituksetonta objektiivisessa, filosofisessa mielessä. Se on kuitenkin merkittävää ja tarkoituksellista henkilökohtaisella tasolla. Yksi syy seksin harrastamiselle onkin jaksoittainen uudistumisenhalu. Halu saada itsensä ravituksi, liittyi siihen sitten intiimisyyttä, läheisyyttä, mielihyvää, luovuutta, kehollista täydellisyyttä, tai lupausta siitä, että elämä on kuin onkin elämisen arvoista.

Tarve teeskennellä, että seksillä on joku yleinen tarkoitus, on täysin ymmärrettävää. Se osoittaa sen, että ihmisillä on tarve olla maadoitettuja, riippuvaisia jostakin. Mutta ennen pitkää meidän tulee nousta ylös maasta ja kävellä - vaikka olemme huomattavasti korkeammalla kuin olemme aiemmin olleet, vaikka lattia tuntuukin kauhean kovalta, ja vaikka ajatus kaatumisesta on todella pelottava.

Kuten kaikkiin pelkoihin, myös tähän on reagoitava tunnustaen. On epäkypsää esittää, ettei meillä ole tätä pelkoa, ja ongelman kieltäminen estää meitä liikkumasta eteenpäin. Pelon hyväksyminen on edellytys kypsän universumin rakentamiselle.

Meidän täytyy kohdata demonimme - katsoa seksiä suoraan silmiin ja kävellä sen syvään, mustaan kitaan - viheltäen iloisia melodioita, tarvittaessa. Meidän tulee luottaa seksiin ja toisiimme tiedostaen, että pahinta mitä voi tapahtua on se, että törmäämme kokemukseen, jota emme halua toistaa.

Voimme kontata koko loppuelämämme lattialla tietäen, että tällä tavoin emme voi koskaan kaatua. Emme voi kuitenkaan oppia kävelemään nousematta ylös, kaatumatta maahan useita kertoja.

Kysymys kuuluu: kumpi on tärkeämpää sinulle?

Tohtori Marty Klein on kirjoittanut oivallisen tekstin naisten seksuaalisuudesta. Hänen mukaansa naisen seksuaalisuuden pahin ongelma on toinen nainen. Päätin nähdä vaivaa ja suomentaa koko tekstin. Mikäli se herättää ajatuksia, älä epäröi kommentoida! Blogiani on myös lupa mainostaa, jottei se hautautuisi lukuisten muiden merkintöjen alle, tarpeellisia tahi eivät. Mainostus olisi siis jopa toivottavaa, tarvitsen siihen aivan kaiken avun. Mutta nyt takapuolet penkkiin ja lukemaan!

-----

"HORO!"

Naiset kritisoivat toistensa seksuaalisuutta turvallisen välimatkan päästä, samalla tavalla kuin lapset kertovat toisilleen tarinoita jostain pelottavasta papparaisesta, johon kaikki ovat joskus törmänneet kadulla.

Naiset usein kutsuvat "liian" seksuaalisia naisia huoriksi. Tällä logiikalla huora tarkoittaa naista, joka kykenee nauttimaan seksistä olematta rakastunut. Naista, joka myöntää nauttivansa seksistä enemmän kuin nainen "saisi" siitä nauttia. Toisin sanoen, huora tarkoittaa naista, joka on kykeneväinen nauttimaan seksistä samalla tavalla kuin miesten oletetaan nauttivan seksistä.

"Katsokaa nyt totakin naista pyörimässä ton miehen ympärillä. Onks sillä ees rintsikoita päällä? Tsiisus, kaikki ihan saleen tajuaa, mitä sillä on mielessä. Se taitaa olla joku sairas nymfomaani."

Tällaisella seksuaalisuuden tarkkaavaisuudella on valitettavasti hintansa. Naiset ovat tietoisia, että toiset naiset tuomitsevat ja tarkkailevat heitä jatkuvasti, ja alkavatkin seuraavaksi miettimään, salaavatko seksuaalisuuttaan "tarpeeksi", tai sitten ylpistyvät siitä, että salaavat. Joka tapauksessa, naisten päähän on iskostumassa ajatus siitä, että oman seksuaalisuutensa tukahduttaminen on tärkeä osa seksuaalisuutta ja ihmissuhteita. Tätä Klein pitää tuhoisana ajattelumallina.

Naiset ovat joutuneet mukaan tulevaisuuden ja menneisuuden seksuaaliarvojen historialliseen törmäykseen. Uskonto, media ja perheemme lähettävät jatkuvasti ristiriitaisia viestejä seksuaalisuudesta, ja tämä infoähky on sekoittamassa päitämme.

Voitte toki olla eri mieltä, mutta miettikääpä hetki: Nykypäivän naisen tulisi olla seksikäs, muttei "liian" seksikäs. Hänen tulisi olla tarpeeksi vastuullinen valikoimaan kumppaninsa, mutta ei liian vaikea saada tai miellyttää. Seksuaalinen, muttei himokas. Ei frigidi, muttei tulikuumakaan. Naisen seksuaalisuuden pitäisi ilmaista rakkautta, muttei himoa.

Lyhyesti sanottuna naisen tulisi olla seksuaalinen juuri "oikealla" tavalla, riippumatta hänen todellisista tunteistaan tai tarpeistaan. Sopeutuakseen, ollakseen hyväksyttävä naaras, naisen tulisi huolellisesti muuntaa (ja näin ollen myös torpedoida) omaa seksuaalisuuttaan.

Muiden naisten tarkkaileminen, luokitteleminen ja kritisoiminen ovat vain yksi osia monia naisten tapoja sabotoida omaa seksuaalisuuttaan.

"ÄLÄ LUOTA HIMOON; KEEP YOUR PRIVATES PRIVATE"

"Äitini opetti minua olemaan pukeutumatta liian seksikkäästi, jotta en herättäisi liikaa huomiota", sanoo eräs luonteeltaan voimakas tuntemani nainen. Hän noudatti tätä sääntöä jopa aikuisiässä, osittain tahtomattaan.

"Myöhemmin olen kuitenkin tullut ulos kaapista", hän sanoi hymyillen, "pukeutuen seksikkäämmin, ollen ylpeä ruumiistani, ja välillä jopa hieman brassaillen sillä. Tämä muutos on ollut erittäin mielenkiintoinen osa elämääni"

Miten muut naiset sitten reagoivat tällaiseen muutokseen?
"Läheiset ystävät ovat suhtautuneet hyvin. Satunnaiset tuttavat tai naiset, joita tunnen, vaikuttavat epäileviltä tai jopa närkästyneiltä. Joskus heidän silmiltään voi lukea heidän mielipiteensä: 'ai, olet yksi "niistä"', jolloin tunnen halua protestoida - Enkä ole! Sitten rupean miettimään asiaa ja havahdun: Mitä oikein olen sanomassa? Miksi minun pitäisi valita jompikumpi näistä tavoista?"

"SEKSUAALISUUTENI TULISI OLLA ENEMMÄN TÄLLAINEN"

Tämän vuoksi monet naiset tuomitsevat toisiaan lokeroimalla kaikki yksilölliset halut ja kiihokkeensa yhteen muottiin, jonka pitäisi sopia kaikille. Tämän vuoksi he pahoittelevat kumppaneilleen sitä, että heillä kestää "liian kauan" saavuttaa orgasmi, tai että he vaativat "liian paljon" esileikkiä. Liian moni nainen ei oikeastaan kunnioita sitä tosiasiaa, että heidän seksuaalisuutensa on idiosynkraattista sorttia. He saattavat kiihottua todella paljon seksuaalisen kanssakäymisen ei-genitaalisista osista. Kosketukset, hellät suudelmat, kuiskaukset ja muut määrittelemättömät aktiviteetit eivät ole vain aktin pikkulisukkeita - usein ne ovat hyvin tärkeä osa kokonaisuutta.

Lopputulos on se, että lukuisat naiset harrastavat seksiä miettien koko ajan siihen käytettyä aikaa. He painostavat itseään saavuttamaan kliimaksin ja tulemaan nopeammin. Sen sijaan, että he kunnioittaisivat omaa epäsuoraa ja hajanaista seksuaalista näkökulmaansa, he omaksuvatkin suoraviivaisen näkemyksen esileikistä. "Se on se juttu mikä nyt vaan tehdään ennen sitä panemista." Samalla lailla miehet usein tuppaavat sanomaan, että esileikillä saadaan mimmi kuumaksi ja märäksi.

Marty Kleinin luennoilla yleisimmin kysytty kysymys naisilta on tämä:
"Miten saan kumppanini kiinnostumaan esileikistä enemmän?"
"Älä pahoittele sitä, että haluat esileikkiä", Klein vastaa. Jos nainen korostaa sanoo, että "tietää" esileikin olevan hidastava tekijä ja sanoo olevansa jollain tavalla viallinen halutessaan pitkittää sitä "tylsää" juttua voidakseen päästä hyvään tunnelmaan yhdyntää varten, niin kumppani vaistonvaraisesti vähän vastustelee.

Naisten tulisi arvostaa kehonsa haluja. Kumppanille on lupa sanoa:
"Kuuntele, minä haluan saada loistoseksiä. Haluan päästä mahtaviin fiiliksiin kanssasi. Haluan tuntea seksuaalisuutesi. Haluan kehoni sulavan kehoosi. Haluan meidän ajavan toisemme niin kiimaisiksi, että voimme unohtaa kaiken muun ja rakastella, joten käytetään paljon enemmän aikaa pussailuun, halailuun ja maisteluun..."

Kuka voisi vastustaa tällaista toivetta?

Mikäli seksuaalisia halujaan, toiveitaan ei kerro, kukistaa samalla oman kykynsä kiihottua ja jännittyä seksistä.

SEKSI

Sosiologi Carol Cassell tuo ilmi kirjassaan "Swept Away," naisen seksuaalisuus katsotaan hyväksytymmäksi silloin, kun heidät on vietelty tai johdettu harhaan, koska eihän ketään voi syyttää asiasta, jota hän ei voi millään tavoin hallita. Jos naisilta "viedään matto alta", he kykenevät saamaan seksuaalista mielihyvää ilman, että heidän tarvitsisi kohdata omaa halujaan tai minäkuvaansa. Tästä johtuen useat naiset asettavat itsensä turhauttaviin tilanteisiin uudestaan ja uudestaan. Näihin tilanteisiin kuuluu muun muassa se, että he eivät harrasta seksiä vaikka kuinka sitä haluaisivat.

"Romanssi" on sosiaalinen rakennelma, joka mahdollistaa sen, että kumpikin sukupuoli pääsee luomaan sosiaalisesti hyväksyttävän seksuaalisen kokemuksen. Romanssi on ihmismielen luoma rituaali, joka saa meidät uskomaan, että seksiä on olemassa vain normaalin elämän rajojen ulkopuolella. Kaikki sanovat haluavansa "rehellistä" suhdetta, mutta tällä periaatteella romanssissa on harvemmin sosiaalista rehellisyyttä.

Tästä tulee tätä kautta myös miesten ongelma, mikäli nainen onkin tyytymätön romanssiin: "Se mies ei vain säväyttänyt minua haluamallani tavalla", ja miehet luonnollisestikin hieman paheksuvat tätä naisissa. Toisinaan nainen kritisoi miestä liiallisesta "manipuloinnista", toisinaan taas siitä, ettei hän manipuloinutkaan tarpeeksi.

SEKSIKKYYS

Mikäli puhuu naisten kanssa rinnoista, lopputulos on tämä: Rintoja on vain kahta kokoa - liian pieniä ja liian isoja. Hyvin harva nainen on sinut kroppansa kanssa.

Hyvin harva nainen myöskään ajattelee olevansa seksikäs; tähän kategoriaan sisältyy myös naiset, jotka tuntevat olonsa seksikkääksi. Usein he tietävät kumppaneidensa haluavan heitä, mutta he jatkuvasti kieltävät sen johtuvan seksikkyydestään. "Vaimoni uskoo minun pitävän häntä seksikkäänä pääsääntöisesti sen takia, että rakastan häntä", sanoo turhautunut kollegani. Useimmilla naisilla on kiinteä kuva siitä, minkälainen on "seksikäs nainen" - ja tähän kategoriaan he hyvin harvoin itsensä sisällyttävät. Ongelmaksi muodostuu se, että tämä kuva ei vastaa juuri kenenkään kriteerejä ja haluja, vaan on valtaosin median luomaa harhakuvaa siitä, millaisia ne alfaurokset ja kaikista kuumimmat misut ovat. "Seksikkäät julkkikset" on irroitettu omasta persoonastaan. Tämä johtaa siihen, ettemme oikeastaan pidä ihmisiä seksikkäinä - sen sijaan pidämme mielikuvia seksikkäinä, ja päänsisäisiin mielikuviin on hyvin vaikea kenenkään lihaa ja verta olevan miehen tai naisen samaistua. Ongelmallista.

Naiset usein uskovat, että sosiaalisiin seksikkyysnormeihin sopeutumattomalla naisella ei ole oikeutta seksikkyyttä korostaviin asusteisiin ja tarvikkeisiin. Klein kertoo naisesta, joka ei pidä seksikkäinä pidettyjä alusvaatteita, vaikka haluaisikin.
"En ole sellainen nainen.", hän kertoi surullisena.
"Näyttäisin naurettavalta."
Tämä nainen on miellyttävän näköinen ja sanoo, että hänen miehensä varmasti olisi ilahtunut ajatuksesta. Mutta silti hän kokee olevansa jäävi pitämään näitä vaatteita, koska ei pidä itseään "niiden seksikkäiden naisten kaltaisena", vaikka hän tuntee olonsa seksikkääksi "omalla tavallaan". Hän poissulkee oman kokemuksensa, koska se on ristiriidassa hänen oman seksikkyysmielikuvansa kanssa.

"KUN SEKSUAALINEN TUNNELMA RIKKOUTUU, SITÄ EI SAA NOSTETUKSI!"

Tämä uskomus on yksi useista tavoista, joilla moni nainen kieltää omaavansa vallan omaan seksikokemukseensa. Sen sijaan he kokevat olevansa kumppaniensa tai "tilanteen" ohjaamia.

Useat naiset tekevät seksuaalisia päätöksiä, jotka pohjaavat heidän pelkoonsa "tunnelman rikkoutumisesta", oli tämä tietoista tai ei. Tämä selittää esimerkiksi sen, miksi jotkut naiset eivät pyydä miestä käyttämään kondomia, liukastetta taikka vaihtamaan asentoa suuremman mielihyvän saavuttamiseksi. Sen sijaan he harrastavat seksiä itselleen epämieluisissa olosuhteissa.

Osallistuminen on yksi molemminpuoleisen intohimon edellytyksistä. Mikäli naiset ovat himokkaita seksin aikana, he eivät kiinnitä huomiota muihin asioihin, eikä heillä ole ongelmia palauttaa aiemmin rikkoutunutta tunnelmaa. Mutta jos naisia opetetaan rajoittamaan seksuaalisuuttaan edellämainituilla tavoilla, he varmasti pitävät itsensä erillään himoistaan. Tämä ylläpitää illuusiota siitä, että naisten seksuaalisten tunteiden lähteet ikään kuin olisivat heidän itsensä ulkopuolella, hallitsemattomissa, tehden heistä haavoittuvaisia ja alttiita turhauttaville olosuhteille.

Tällaisiin asioihin uskominen vapauttaa naiset heidän ikiomaa seksuaalisuuttaan koskevasta vastuusta.

Minkälaisia vastauksia olet saanut äidiltäsi tai isältäsi, mikäli olet joskus kysynyt naisen seksuaalisuudesta? Entäpä jos omistat tyttären - millaisia vastauksia hän tulee saamaan sinulta?

Seksuaalikäyttäytymiseen perehtyneiden ammatilaisopettajien lisäksi juuri kukaan ei kerro nuorille naisille, että heidän täytyy johdattaa itse itseään seksuaalisuuden suhteen, eikä vain luovuttaa sitä hommaa kumppanilleen tai olosuhteille.

Jos sinulla on tyttäriä, aiotko piilotella omaa seksuaalisuuttasi heiltä? Esimeriksi: Teeskenteletkö,
- Ettet huomaa kiinnostusta herättäviä yksilöitä kulkiessasi kadulla
- Ettet käytä ehkäisyä
- Ettet pukeudu korostaen parhaita fyysisiä puoliasi?
- Ettei sinulla ole seksuaalista suhdetta kumppaniisi (olettaen että sinulla on)?

Näiden asioiden esilletuominen ei ole omalla seksuaalisuudella pröystäilyä. Esilletuomisella yksinkertaisesti osoitat hyväksyväsi seksuaalisuutesi samalla tavalla kuin hyväksyt muutkin piirteesi.

Äitisi todennäköisesti piilotteli seksuaalisuuttaan sinulta; tämä saattoi hyvinkin vaikeuttaa tai pitkittää kypsän seksuaalikäsityksen syntymistä. Lopputuloksena olet ollut alttiimpi eksymään yhteiskunnan luomaan ristiriitaiseen seksuaalisuuskuvaan.

Jokainen yrittää samaistua vanhempiinsa jollain tasolla. Jos yrittää kopioida käyttäytymismallejaan vanhemmilta, jotka eivät lapsen silmin tunnu omistavan seksuaalisuutta, voi mies- ja naiskäsitys olla melkoisen horjuva.

Mitä naisen siis tulisi tehdä sen sijaan, että kunnioittaisi oikeastaan itseään sortavia myyttejä, jotka heikentävät hänen omaa seksuaalisuuttaan? Vastaus on: Kunnioittaa ja tutkia omia seksuaalisia tuntemuksiaan sen sijasta, että tulkitsisi niitä jonkin vääristyneen voimattomuuden, epävarmuuden, "terveellisyyden" ja "täydellisen vartalon" mielikuvien sekoituksen läpi. Seksi tulisi nähdä aktiivisena, rakastajien välisenä kumppanuutena, eikä minään itsestäänselvänä perinteenä, joka pitäisi vain toimettomana hyväksyä.

Kyllä, joillekin naisille näiden asioiden tekeminen vaatii uudenlaisen henkilökohtaisen näkemyksen omaksumisen. Mutta ehkäpä se onkin sen arvoista? Mieti itse: Luotettava lähde rikkaille, hoivaaville, intiimeille ja hauskoille kokemuksille, jonka aikana halusi pääsevät toteutumaan tavalla, joka sopii seksuaalisuudellesi. Voit olla juuri niin voimakas tai naisellinen kuin vain haluat olla. Voisiko olla, että juuri tätä olet jo pitkään toivonut?

Hänen silmänsä
piileskelevät hehkuvissa kaasupalloissa
ja huulensa kuiskailevat pahaenteistä algebraa
pakkopaitaisten korviin

Ruumiinsa noussut tuulten tupaan
Nimensä lisättynä julistuksiin
painettuna vihreisiin paperilappuihin

Hänen sielunsa on siroteltu tulivuorten uumeniin
Versoaviin kasveihin
ja mystisiin eläimiin
Maaperään, ilmakehään,
vesipisaroihin ja tulipatsaisiin
Taikureiden silmänkääntötemppuihin
ja aavikoiden kangastuksiin
Henkien molekyyleihin
ja rakastavaisten hymyihin

Sanansa kuihtuneet tekojensa varjoon

- Vaeltavat eksyneinä
petettyjen lupausten kaupungissa.

Tervetuloa avaruusalukseemme
- filosofien slummiin

Humen giljotiini lojuu
ruostuneena syrjäkujalla
Occamin parta rehottaa
kuin Langsethilla konsanaan

Tunsin kuinka Popperin maailmojen sodat
pinttyivät elinvoimaisiin soluihini ajatuksina:
Kuinka saatanan poeettinen
jokainen meistä voikaan olla,
kun se sisäinen neromme leimahtaa valkeaksi!

Mutta me - jopa ruokkiessamme ajatusten pyromaniaa
kannattelemme kaikkea rakkauttamme,
eikä meidän olisi pakko pelätä mitään

Täten ristin itseni uudeksi Quijoteksi
sillä hulluja jättiläisiä jokaisessa muodossaan
on tämä kotimme täynnä

Kootkaamme koko tietoisuutemme
pirstoutuneeksi, yleväksi Jumalaksi;
yksin olemme näkymättömiä hulluja,
yhdessä taas visionäärien divisioona

Raivokkaat kartoittajat,
taistelkaa rinnallani.

Eurooppalaiset tiedemiehet ja tutkijat ovat luomassa uutta teknologiaa, joka voisi lopullisesti summata valtaosan ihmiskunnan tietomäärästä yhteen. Kaikki linkitetään "kirjastojen kirjastoon", jota kutsutaan Digital Repository Infrastructure Vision for European Research -projektiksi. Kyseinen kirjasto on jo käytettävissämme. (http://search1.driver.research-infrastructures.eu/webInterface/simpleSearch.do?action=load)

Sadat eurooppalaiset organisaatiot ovat linkittyneet, ja miljoonat dokumentit ovat kenen tahansa saatavilla. Projekti on myös erittäin kiihtyvällä vauhdilla laajenemassa erittäin suuriin mittakaavoihin.
Lisään vielä itse sen verran, että erittäin kovalta jutultahan tämä kuulostaa. Löysinpäs jo ison litanian päihdepoliittisia papereita, tässä pari esimerkkiä:

Active drug users – struggling for rights and recognition
(http://hdl.handle.net/1800/2025)


"This paper examines the strategic dilemmas and the self-representation of the Drug Users’ Union in Denmark. The paper explores how a group of drug users on the one hand seeks to struggle for the rights of drug users and on the other hand seeks to gain legitimacy and access to public funding and support. It reveals how the organisation attempts to advance a more balanced image of drug users as people who are able to run an effective organisation while they also claim the right to use drugs."

Drugs as a human right
(http://dare.uva.nl/record/186316)

"Instead of being included in the category of murder and rape, drugs should be appreciated as a cultural asset, similar to religion and art. Despite the possibility of abuse, drugs provide its users with access to a unique inner field of experience, that would remain closed forever without them."

Nämä itseäni kiinnostavat asiat löysin vain parin sekunnin etsimisellä. Tässä vielä Sciencedailyn uutinen aiheesta.
(http://www.sciencedaily.com/releases/2009/09/090925102101.htm)

“Our next task is to extend the system, so that it goes beyond text documents and can handle any type of media. But certainly it is available to commercial enterprises, and anybody else, under the open source licence.”

The DRIVER technology, which is rapidly becoming a standard in Europe and across the world, nonetheless offers enormous potential to private content providers, allowing them to easily link repositories together, or to link their data with other organisations.

Syventykääpä tähän ja keskustelkaa aktiivisesti.

Sinä, joka luet tätä ja tunnet verenpaineesi kohoavan joka kerta kun näet blogiosioon kuulumatonta materiaalia kuten kiertokirjeitä, ystävähakemuksia, persoonallisuustestejä, parin lauseen pituisia teiniangstin purkauksia tai muuta yhtä aivovammaista, kopioi tämä teksti blogiosioosi vastalauseeksi.

Auta muita kuvakelaisia ymmärtämään, että blogin ainoana oikeana tarkoituksena on viestittää kirjoittajansa joka päiväistä elämää esimerkiksi päiväkirjamuodossa, ottaa kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin tai kertoa jostain mielenkiintoisesta uudesta ilmiöstä.

Blogin kirjoittamiseen käytetään usein paljon aikaa ja niihin toivotaan kommentteja muilta kuvakelaisilta. Siksi on huutava sääli, että oikeat blogit hautautuvat hetkessä mukahauskojen kiertokirjeiden, angstaamisen tai vastaavien huomiohuorauksien alle.

Jos siis tunnet tämän asian tärkeäksi ja haluat vaikuttaa, kopioi tämä blogi omille sivuillesi ja pidä se näkyvillä niin kauan kunnes ihmiset oppivat olla postaamatta turhanpäiväistä paskaa blogiosastoon. Jos kansalaisuusaktivismisi on huipussaan, mene ja kirjoita jokaisen huomiohuorausblogin kommentteihin mielipiteesi asiasta. Copy/paste on paras keksintö sitten Gutenbergin kirjapainon.

Intoxication:
http://tinyurl.com/d7h6se

Lukekaa ehdottomasti, mikäli haluatte tietää paljon enemmän päihtymisen tieteestä, sekä sen kulttuurihistoriasta ja myös luonnollisesta kokonaisvaltaisuudesta. Intoxication haastaa vanhat ja pinttyneet ajatusmallit, joiden mukaan päihtyminen olisi pelkkä kulttuurillinen ilmiö.

Kirja on erittäin arvostetun psykofarmakologian professorin, Ronald Siegelin (http://en.wikipedia.org/wiki/Ronald_K._Siegel), kirjoittama, ja sisältää mukaansatempaavan ja kattavan tietopankin perustarpeesta, jota me kaikki jollain tavalla tyydytämme.

Kirjan voi ostaa mm. Amazon.comista:
http://tinyurl.com/cqvgma

Suosittelen!

--

"Siegalin teos tulee olemaan kiistanalainen, mutta hänen näkökulmaansa siitä, että päihtyminen on kulttuurillisen ilmiön lisäksi luonnon tosiasia, ei saa jättää huomiotta. Intoxication-kirjan lukemisen tulisi olla edellytys kansakuntien huumetsaareille."
- Los Angeles Timesin arvostelu

"Lukemalla tämän kirjan tulee tietoiseksi huumeongelman monista eri näkökannoista, psykoaktiivisen aineiden hyödyllisyydestä ja vaarallisuudesta, sekä niiden painoarvosta lääketieteessä, uskonnollisissa rituaaleissa ja päivittäisessä elämässä. Vaikuttavaa ja kiehtovaa."
- Albert Hofmann, kemian tohtori, yli sadan tieteellisen artikkelin ja "LSD: My Problem Child"-teoksen kirjoittaja, ja yksi "Plants of the Gods"-teoksen kirjoittajista.

Ovatko musiikin herättämät tilat, kuten iloisuus, pelottavuus ja suru, vain opittuja malleja?

Usein esimerkiksi duuria kuulee luonnehdittavan "iloiseksi" ja mollia "surulliseksi" sävellajiksi. Minä ja monet ystäväni olemme miettineet, ovatko esimerkiksi mollipainotteiset sävellykset surullisia vain siksi, koska niitä oli alkujaan sovellettu surun ilmaisemiseen. Ehkäpä tänä päivänä iloiseksi tulkittavat kappaleet olisivat surullisen kuuloisia, jos duuria olisi alun perin käytetty herättämään surua mollin sijaan?

Tämä tutkimus vastaa kysymykseen melkoisen kattavalla määrällä informaatiota. Lopputulos oli, että molli herättää surua ja duuri iloa riippumatta siitä, onko kuuntelija tällaista käyttäytymismallia behavioristisesti omaksunut.

http://www.sciencedaily.com/releases/2009/03/090319132909.htm

"Native African people who have never even listened to the radio before can nonetheless pick up on happy, sad, and fearful emotions in Western music, according to a new report published online on March 19th in Current Biology. The result shows that the expression of those three basic emotions in music can be universally recognized, the researchers said."

Hienoa, että nyt saatiin melkoisen kattava ja perusteellinen tutkimus aiheesta, jota onkin pohdittu jo melkoisen pitkään. Kyllä tiede on hieno asia!

How do we love, the thought is startling
It is the dove, her flight is starting
Whenever we dance, there is no staring
Whatever the trance, there is no broad string

Passing the tides, we're feeling the sting
No need for guides when we're prone to sing!

To route our synapses I guess we'll have to sin
Feeling highly smitten - I let you in.

God's I.