SannaKoo

Miten saattaakin olla näin hyvä tuuri käynyt elämässä, että alkaa vihdoinkin hommat pelittämään?

Aloitin koulun, en oikein tiennyt, minne päädyn, mutta orientaatioviikolla rakastuin. Haluisin opiskella kaikkea, mihin siellä voi erikoistua! Ihmiset on ihania, tuun hyvin kaikkien kanssa toimeen ongelmitta.
Kommuuniasuminen eka jänskäs aika paljon, mutta lopultakin se alkaa näyttää ihan hyvältä. Ihmiset on erilaisia ja olis hullua, jos ei kahdeksan ihmisen keskenään asuessa tulis mitään skismoja koskaan, mutta ainakin eka viikko näyttää tosi hyvältä. Itseasiassa enempikin surettaa, että tiedän kahden tytön etsivän kämppää muualta ku sieltä kampukselta!

Tiistaina meillä on Mexican Dinner Partyt. Tequilaa ryypäten tutustutaan toisiimme. Jei ^^

Ja ihmissuhderintamallakin näyttää aika hyvältä.. en nyt hehkuta vielä mitään, ettei pala sormet. Mutta lämpimiä tunteita :)

Mulla on ikävä entistäni, sitä, jonka kanssa kulutin miltei viis vuotta ja joka sitten kaikkosi lähes yhtä nopeasti, kuin oli ilmestynytkin..
Eroon oli syynsä, en mä oo siitä katkera ja tiedän, että tää on tehny hyvää meille molemmille. Mutta sen toisen osapuolen kavereiden mielestä liiankin hyvää, että sillä on parempi ilman mua ja se ei enää uskalla ottaa edes yhteyttä...
Ne sen kaverit oli hiljaa alistunu siihen, että mä olen olemassa. Siihen, että ollaan ikuisesti yhdessä eikä se auta, vaikka ne narisee. Niin monesti sanoin, että haluisin kyllä, että sen kaverit viitsis kestää mua, mutta en voi tehdä asialle mitään ja mitä poika siihen sanoo? "Ei ne sua vihaa, sä vaa kuvittelet!" Ja kuinka ollakaan, eron tultua ne on vaan puhunu musta paskaa...
Onks ne myrkyttäny sun mieles mua kohtaan täysin? Etkö sä enää välitä?

Mun on niin orpo olla ilman sua... sillon ku soitellaan tai nähdään, on niin vaivautunutta.. Silti, monena hetkenä, melkein päivittäin, mun tekis mieli laittaa sulle viesti.. kertoa jotenkin, että mulla on ikävä.. En toivo sun takasin saamista, se ei sopis tähän tilanteeseen nyt. En usko, että sitä just nyt jaksaisinkaan.... haluisin vaan, että voitais taas hengata yhdessä. Höpötellä täysin turhaa, käydä leffassa ja muuta. Olla ystäviä! Sehän se tässä kaikkein vaikeinta onkin, ei riitä, että multa vietiin kihlattu, vaan se, että menetin myös parhaan ystäväni...

Ei sviddu. Opin taas asioita kantapään kautta...

Töissä on yks mies, sellanen hauska mies, joka on piirittänyt mua tässä tän messujen alkuajan. Kiltisti oon suostunu hurmattavaks ja flirtannut avoimesti takaskin ja kuinkas ollakaan, päädyttiin sitten vapaa-ajalla nauttimaan hieman viinasta yhdessä.

Ilta päätty suukkoihin ja saatille, seuraavana päivänä mulla oli vapaa, mutta sitä seuraavana nähtiin aamulla ohimennen ja juteltiin. Oli kivaa, sovittiin jatkosta.

Sitten mies olikin lomalla ja piti palata huomenna, mutta olikin saapunu alueelle jo tänään. Tuli jonkun naisen kanssa, ohimennen katseet kohtas mutta se käänsi nopeesti katseensa alas... Hetken päästä nähtiin uudestaan ja tervehdin hymyillen, mutta vastaukseksi sain vaisun nyökkäyksen ja taas katse käänty.

Mitä vittua siis??? Miks hitossa se edes ITE alotti koko jutun, jos sitten ei parin suukon jälkeen kiinnostakaan?? Ja miks se ei voinu käyttäytyä noin jo seuraavana aamuna... mitä hittoa tässä on käyny?

Voi luoja. En siis voi sanoa muuta, ku että on vaan parempi olla sekaantumatta duunikavereihin.. etenkään, jos pitää vielä nähdä uudestaan... miksen ois voinu tätäki jättää messujen vikaan päivään niin ois ollu helpompaa?

Haha :D

Loistavaa tilannekomiikkaa, tän vuoden Asuntomessuilla on varmaan parisen tuhatta työntekijää ja meitä oppaita yhdeksän. Jostain kumman syystä kuitenkin kun päätettiin pitää grillibileet (oppaiden kesken) tänä kummosena perjantaina, niin kaikki oli tietosia. Sviddu ku on sisäsiittosta porukkaa tuollakin töissä! :D

Mutta oli ihanaa ja kivinta. Näteimmät on siel oppaina ja näteimmillä on aina parhaat jutut ;) raksuun hei teit kaikkii *ahihi ja kikakika*

Njoo, joku, joka on lueskellu mun blogia tai jutellu mun kanssa, on varmasti joutunu kuulemaan, että mulla tossa viikko sitten meni poikki kihlatun kanssa viiden vuoden yhteiselon jälkeen..
Tässä tää viikko on haavoja nuoltu ja yrittäny selvitä, mutta vielä aika murskana oon.

Ehkä jotain pientä lohtua kuitenkin tunteiden myllerrykseen ja kysymykseen, koska on "reilua" entistä kohtaan alkaa edes etsiä uutta, sain ihanimman Walter De Campin palstalta, siis City-lehdestä (kesänumero 2006, päivämäärää en nyt muistanu etsiä mutta elkää syökö mua puutteellisista viittaustiedoista johtuen!)

"Kysymys: Pitkäaikainen seurustelusuhteeni on juuri päättynyt ja sydämen säpäleitä on paikat täynnä. Mikä nyt avuksi? Mitkä ovat nuo tehokkaimmat ja nopeimmat keinot koota palaset taas yhteen? Vaikka ajan sanotaankin parantavan haavat, ei mieli tekisi kitua odottaen koska tuska häviää - Stud with broken heart

Vastaus: Kolme tehokkainta keinoa unohtaa ihminen, jota on rakastanut ja himoinnut ja joka on jättänyt, ovat: pane, pane ja pane. Se ihan oikeesti auttaa valtavasti"

Vaikka kyseistä palstaa seurannet tietääkin, ettei noita voi ottaa ihan täysin tosissaan, niin silti.. Armahdus tähänkin paskaan löyty! Kiitos Walter, kiitos! Nyt voin siis lähteä radalle ja etsiä paneskeltavaa ihan mielin määrin ja niin paljon että ainakin sydän turtuu ja välttyy hajoamisilta ;)

Oijjoi!

Sinkkuna maittaa kattella ympärilleen. Olen Asuntomessuilla oppaana töissä ja tänään oli koulutus.. Perjantaina vasta aukee yleisölle, niin tietysti noita raksamiehiä vielä riitti. Ja meillä tytöillä oli niiiiin kivaa!

Ei siis lainkaan pöllömmät maisemat sielläkään ^^

Haluisin puol julkisesti kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka on ollu mun tukena tän viimesen kahden vuorokauden verran..

Hetken jo pelkäsin, että ollaan kaikki siinä elämänvaiheessa, jollon ei yksinkertasesti oo aikaa kavereille kun perheet ja kihlatut ja avokit vie kaiken ajan.
Kiitos silti, että irrotitte aikaanne mulle ja lohdutitte, kun mä ainakin toistaiseksi jämähdin sinkunksi.. Ei oo oikeen helppoa lähteä edes ajattelee uuden katselua, kun vanha ehti olla kelkassa viis vuotta. Vittu (pahoittelen) 1/4 mun elämästä!! Enkä varmasti edes löydä parempaa... voin vaan toivoa, ettei tää ois lopullista.

Voi miksei kukaan ole kertonut, että tuolta oikeesta yläkulmasta saa vaihdettua kuvakkeensa ulkoasua?!
Oon miltei oksennusta pidätellen kironnut tota rumaa oletus-ulkoasua (ja tiedän etten oo ainoa....) ja koittanut vaan olla välittämättä ja sitten puol vahingossa huomaan, että mähän voin tehdä asialle jotain!
Päheetä :D

Moi. Mä olen Sanna ja tulin jauhamaan paskaa. Ensimmäisenä huomiona voisin kertoa, että kerrankin toi Mieliala-valikko on oikeassa. Tosin en enää tiedä, olenko humaltunut nauttimastani pienestä viinimäärästä ja yhdestä siideristä, kenties entisen heilastelukaverin yllättäen jatkuvasta huomiosta vai kesän tulosta.

Joka tapauksessa mulla on hirveän hauskaa ja energiaa ihan sikana. Tiedän, että jos paiskaisin sänkyä itelläni nyt, niin ei menis ku iha hetki ja oisin jo taju poissa unten mailla. MUTTA ei millään malta lähtee tästä datailemasta, kert lomakin alko ja kaikkee..

Mä oon ihan vitun alis taas. Sore ^^ (eikä ees oikeesti kaduta)

Ihan vain tulin mainostamaan uutta, loistavaa päähänpistoani.

Nyt löytyis klubeista taas lisää jokaiselle jotain, sillä juhlallisesti saanen esittää kutsun kaikille, joiden sukunimi on Kokkonen, klubiin liittyäkseen.

Selvitetääs ny kerranki pohjanmaan kautta, että kuka pani ketäki ja mistä tää homma nyt sitten oikeestaan sikis.