Salminen

IRC-gallerian sekoittaminen IRCiin on asia, joka tuntuu häiritsevän irkkaajia suunnattomasti. Ymmärrän toki, miksi kyseinen toiminta heitä pännii, mutta ymmärtävätkö he, mistä sekaannus johtuu?

IRCiä tuntemattomalle IRC-gallerian nimessä esiintyvä kirjainyhdistelmä "IRC" ei tarkoita mitään. "Galleria" sen sijaan on varsin yksiselitteinen. Koska sana "galleria" saattaa tarkoittaa muitakin gallerioita kuin IRC-galleriaa, yhdistyy "IRC" heidän mielessään IRC-gallerian brandinimeksi.

Tässä ei ole mitään omituista, eikä sekaannuksen syntyminen johdu edes ymmärryksen puutteesta. Kuvitellaanpa, että olisi IRC-gallerian tyylinen palvelu nimeltä SAP-galleria. Eikö olisi yksinkertaisempaa kysyä, onko henkilöllä kuvia Sapissa kuin SAP-galleriassa? Ja eivätkö SAP-liiketoimintaohjelmiston käyttäjät närkästyisi siitä, että heidän kallisarvoinen, lukemattomia kurssitunteja vaatinut työkalunsa rinnastetaan teini-ikäisten suosimaan kuvagalleriaan?

IRC ei tietenkään ole SAP, mutta molempien käyttäjiä yhdistää (useimmiten) niiden käyttäjien intohimoinen suhtautuminen käyttämäänsä ohjelmistoon. IRChän on tosimiesten/naisten reaaliaikainen keskustelusovellus eikä mikään äm-irkki tai varsinkaan galleria, hittovie! Pitäisihän sen tietää niidenkin, jotka eivät ole koko järjestelmästä ikinä kuulleetkaan, eikös vain?

Asiaan liittyen: minulla on suunnitelma.

Teen Eggdrop-botin, joka osaa vastaanottaa DCC:llä lähetettyjä kuvatiedostoja sekä lähettää niitä pyydettäessä. Laitan kuvani hakemistoon, josta Eggdrop pääsee niihin käsiksi. Lähetettäessä tietty viesti botille, lähettää se paluupostissa DCC:llä pyydetyn kuvan. Lopputulos: voin rehellisesti sanoa minulla olevan kuvia IRCissä!

Tai sitten voisin vain hankkia elämän.

Suurimmalle osalle lienee tuttu termi "muniin puhaltelu". Tuo hauska ilmaus äärimmäisen epätuottavalle ajankäytölle. Mutta mistä ihmeestä joku on keksinyt tuollaisen termin? Harrastiko hän kenties itse luppoaikanaan sukupuolielintensä vilvoittelua tai kuivaamista (yök) puhalluksen voimalla? Jos näin, niin miten tällaisella ihmisellä voi olla ystäviä joille jakaa hienon harrastuksensa salat niin että termi pääsee yleistymään?

Muutkin ajantappamisen synonyymit ovat samaa luokkaa. Peukaloiden pyörittely? Kaikkihan varmasti tietävät miten tämä toimii, mutta työpaikalla tuon tekeminen on suoranaista ikävien nakkien kerjäämistä. Eikä se ole edes hauskaa puuhaa. Kattoon räkiminen? Sovinnaisuudessaan tämä yltää lähes muniin puhaltelun tasolle. Kuka haluaa katsella työkaveria, jonka työpisteen yläpuolella on keltaruskeaksi, tahmeaksi möntiksi jähmettynyt klimppiryväs?

Mitä tästä voimme päätellä? Emme mitään. Paitsi sen, että ajan hukkaamiselle termejä keksivillä ihmisillä on ihan liikaa aikaa. Kuten myös tällä tyypillä.

Selailinpa päivänä muutamana Kuvakkeen bongauslistoja. Lukuisien misugallerioiden (joista huomattava osa sisälsikin kirjaimellisesti kissoja) jälkeen päädyinkin mielenkiintoiseen kansioon: sinne oli kerätty ihmisten hassuja ilmeitä. Miesten hassuja ilmeitä, tarkennettakoon. Poikkeuksena yksi tyttö ja yksi koira, jotka molemmat satun kuin kohtalon oikusta tuntemaan livenä. Tai siis koiran sijaan tunnen sen omistajan, ennenkuin kukaan ehtii älähtää.

Ilmeitähän tässä bongauskansiossa tosiaan riitti! Jim Carreykin olisi kateellinen. Mutta miksi mukana on ainoastaan meitä rumemman sukupuolen edustajia? Onhan naisilla kasvoissa käsittääkseni hyvin samankaltainen lihasverkosto, jonka luulisi taipuvan hurjiin irvistyksiin siinä missä karvaisten lajitovereidensa. Päätin lähteä korjaamaan asiaa tekemällä hassut ilmeet -kansiota naisista.

"Tämähän sujuu helposti", ajattelin noukkiessa kuvia salaiseen bongauskansiooni (pidän ne aina kasvatusvaiheessa salaisena ettei kukaan pääse nauramaan säälittäville yhden kuvan kansioilleni) hassuja ilmeitä toisensa perään. Nakse loppui kuitenkin lyhyeen, kun jo viidennen kuvan kohdalla tarjonta kuivahti täysin. Selasin olemassaolevat bongauskansiot, kuumimmat-listan ja etusivun kirjautuneet moneen kertaan läpi, mutta tuloksetta. Ilmekirjo kaventui Jim Carreysta Steven Seagaliin.

Missä ovat kaikki irvistelevät tytöt? Lähes kaikki vastaantulevat kuvat voi jakaa seuraaviin viiteen kategoriaan:

• Täysin peruslukemat.
  
• Vieno Mona Lisa -hymy.
  
• Leveä missihymy, usein niin pakotettuna että otsakin on rypyssä.
  
• Tuhma herutusilme, eli kulmat kurtussa ja suu puolittain auki.
  
• Koiranpentumainen aneleva katse, yleensä kohotetuilla kulmilla tehostettuna.

Mikään näistä kuvatyypeistä ei ole hassu, eikä yleensä ilmeisesti ole tarkoituskaan. Mutta miksi? Minkä vuoksi naiset eivät halua näyttää itsestään koko tunneskaalaa? Vai eivätkö he yksinkertaisesti ikinä irvistele?

Kuvake on pullollaan "rohkeita" kuvia, joissa esitellään ne anatomiset piirteet, jotka on mahdollista esitellä hyvän maun rajoissa. Plus myös ne jotka eivät ole, kunnes ylläpidon haukansilmä ne silppuaa. Mutta moniko uskaltaa näyttää kuvagalleriassaan hallitusti rumalta ja/tai hassulta? Moniko itkee jossakin kuvassaan?

Tällaiset kuvat pysäyttävät tehokkaammin kuin mitkään tissikuvat. Paitsi niitä, ketkä ovat pelkkiä tissejä selailemassa, mutta ettehän te heistä ole kiinnostuneita, ettehän? :)

Joulun alla tulleessa Aku Ankassa (kyllä, olen tilaaja) Aku antoi Roopelle joululahjaksi suurennuslasin. Ankkojen tapauksessa lahjansaajan tarve kyseiselle kapineelle oli antajan tiedossa, mutta rupesin silti miettimään, koska viimeksi olen saanut vastaavanlaisia tavaroita lahjaksi. Tai antanut.

Yleensähän ainakin itselläni on tapana pelata lahjojen kanssa varman päälle, hankkien niille sukulaisille jokin hyvä cd-levy joiden musiikkimaku on tiedossani, nuoremmille karkkia ja lopuille Alkosta jotain maittavaa herkkua talvipakkasilta suojaamaan. Varovaisestikin arvioiden Suomen kaupoissa myydään tuhansia erilaisia esineitä, joille varmasti monella olisi käyttöä, mutta joita ei silti jostain syystä tule ikinä hankittua. Esimerkkinä juuri aiemmin mainitsemani suurennuslasi. Moniko omistaa sellaisen? Miksi ei?

Jos jouluna olisi kaikenlaisten lahjatoiveiden esittäminen kiellettyä, olisi lahjapakettien avaaminen takuuvarmasti moninkertaisesti jännittävämpi operaatio kuin nykyään. Ikinä ei tietäisi, mitä paketissa odottaa. Jos olisin postimerkkeilijä, olisi varmasti pukin kontissa ollut parikin kappaletta suurennuslaseja, eikä se silloin varmasti olisi ollut yllätys eikä mikään. Minulle se olisi ollut, mutta joudun silti jatkamaan elämääni ilman tätä optista ihmekalua. Ensi vuonna ostan sellaisen jollekin, sen vannon.

Hyvää joulun jatkoa koko Kuvakkeen väelle!

Kavereiden kesken on tiettyjä asioita, joita ei saa arvostella:

• Seurustelukumppani ja exät
  
• Kaverin omistama auto
  
• Selain

Ensimmäinen kohta lienee selviö. Vaikka ystäväsi seurustelisi mursun kanssa, ei tätä tarvitse hänelle itselleen lähteä selvittämään. Hän on valintansa tehnyt, ja tämän valinnan kyseenalaistamalla kyseenalaistat samalla hänen makuaan ja harkintakykyään. Sama koskee myös exiä edellämainituista syistä, koska hän on aikanaan tehnyt valintansa myös heidän suhteensa.

Varsinkin miehellä on usein intohimoinen suhde autoonsa, oli se sitten Ferrari tai kaatopaikalta pelastettu vanha Talbot. Hän on valinnut auton omien tarpeidensa ja varallisuutensa mukaan niin hyvin kuin mahdollista, ja menopelin kritisointi osoittaa hänelle että jomman kumman suhteen on menty metsään. Hyväkin auto voi olla piikki lihassa, jos siitä on maksettu liikaa. Romukin on rakas jos se on saatu puoli-ilmaiseksi ja huollettu itse kuntoon.

Viimeinen kohta on itselleni jonkinlainen mysteeri. Selaimet ovat ilmaisia eikä niiden välillä ole massiivisia eroja, miksi kaverin Operalle ei saisi naureskella? Kokeilepa sanoa Firefox-käyttäjälle että tulikettu on muistiseula joka näyttää sivut päin helvettiä. Tai kutsua Operistin surffilautaa epäyhteensopivaksi spy/adwareksi. Tai pidempään IE:tä käyttäneen selainta virusimuriksi. Samaan syssyyn voitkin haukkua hänen heilansa ja autonsa.

Asiasta kolmanteen. Maailman ärsyttävin lause kuuluu seuraavasti:

Se nyt vain on niin, että asia on kuten juuri sanoin, piste.

Jaa miten niin? No kun se vain on niin. Äläkä yritä väittää vastaan, lopputulema on lopullinen. Etkös näe, siinähän on piste. Nih.

Ulkona on kaunis, aurinkoinen syyspäivä ja täällä sitä istutaan sisällä sälekaihtimet kiinni puutarhapöydän ympärillä koodaamassa läppäreillä ja juodaan kossua. Ei tässä muuta. Jatkakaa...