Vain silmänräpäys ja kaikki voi olla toisin,
vain tuulenhenkäys jos ajan pysäyttää voisi
eilisen valossa taas kerran menneitä peilaan kuin vieras talossa
mä suuntaa etsien seilaan.
Kun sydän on heikoimmillaan muistot esiin tulvahtaa
kun siivet on ohuimmillaan en sua mielestäni saa
mennyt ajatuksiin työntyy mieli pikkuhiljaa lyöntyy
ymmärtämään sen melkein jokaisena päivänä
pidin sua itsestään selvänä.
Vain hiljaa kuiskaten sanoja uudelleen toistan
luotasi löysin sen jolla tän tyhjyyden poistan
luovuta vielä en uskoa tahtoisin uuteen
luotasi löysin sen tarraudun mahdollisuuteen.
Kun sydän on heikoimmillaan muistot esiin tulvahtaa
kun siivet on ohuimmillaan en sua mielestäni saa
mennyt ajatuksiin työntyy mieli pikkuhiljaa lyöntyy
ymmärtämään sen melkein jokaisena päivänä
pidin sua itsestään selvänä.
Tunteet sisälläni myllertää jotain sanomatta ehkä jää
mutta uskon että kaikki selviää.
Kun sydän on heikoimmillaan muistot esiin tulvahtaa
kun siivet on ohuimmillaan en sua mielestäni saa
mennyt ajatuksiin työntyy mieli pikkuhiljaa lyöntyy
ymmärtämään sen melkein jokaisena päivänä
pidin sua itsestään selvänä.
melkein jokaisena päivänä
pidin sua itsestään selvänä.