Scarecrow_Man

Aamun ensihenkäykset vetävät minut ulos unesta, hennosti, vastustelustani huolimatta. En haluaisi avata silmiäni, sillä niin tehdessäni menetän sinut jälleen. Kerta kerran jälkeen tunnen yhä enemmän tuskaa, ja ehkä myös kaipaan, aikaa jolloin olit täällä, ja kotisi oli sydämessäni. Kaipaan kauneutta, kaipaan huuliasi, kehoasi ja sanojasi. Kaipaan jopa tappelua, jonka jälkeen aurinko osasi kuitenkin paistaa aina kirkkaammin.
Tunteillani ei kuitenkaan ole arvoa enää. Heitettyäsi ne pois, poltettuasi sivut pyhästä kirjasta, johon meidät kerran kirjoitettiin, unohdettuasi, teit myös tietämättäsi jotakin muuta. Palautit minut jonnekin, jonne vihaan kuulua. Nokkosten polttelemana, okaiden repimänä, istun yksin täällä, josta aloitin etsintäni joskus kauan sitten.
Löysin sinut lopulta, ja menetin, niin kuin kai on tarkoitus käydä, aina.
Jos pystyisin jollakin keinoin turruttamaan muistini, ja jäljelle jääneet tunteen riekaleeni, ehkä minä vielä pystyisin jatkamaan. Ehkä, minulla olisi toinen mahdollisuus elää. Mutta kerran päässäni levänneen kruunun piikkien, nyt raapiessa sydäntäni, minun petollinen sieluni huutaa, nimeäsi, vaikken tahdo sitä myöntää. Huuleni ovat kuivat, niin kauan kunnes ne jälleen kohtaavat omasi. Sylini on kylmä, kunnes jälleen istut siihen. Himoni on häpeä, kunnes uudelleen saan näyttää sinulle totuuden siitä.
Minä saatan elää, kuorena, vähä vähältä täyttyen, niin kuin osaan, tai haluan. Mutta ilman "meitä", ilman meidän kalliolle, mahdottomaan paikkaan, istuttamaa hentoa, mutta siitä huolimatta kauneinta näkemääni ruusua, en osaa tuntea enää.
Älä pakota minua odottamaan seuraavaa elämää.

I´m dead, inside my shell I feel nothing.
I´m easily attracted by these bodies,
Wearing my face, using my tongue to tell lies.
And everybody thinks it´s me, but I am nothing.

I´m dead, inside my shell, hope to feel something
My eyes are seeing light, under the tables.
Magic tricks happening, in between my ears, and things.
They´ve never been so complicated, and I was something...

Why it´s always me, why I´m taking blame - for everything.
Why I cannot cease, the fire inside that cannot let me be.
Why I feel so cold, can´t force myself to care - for anything
Why I cannot see, the things I kill, are the ones I really need

I´m burning myself to death
Before I´ve even lived
I´m burning myself out
Turning my gifts to shit~

Why it´s always me, so haunting how every breath - is choking me
Why I cannot please, everyone around me to leave me be.
Why I feel so dead, kinda sad how all I had - is leaving me
Why I cannot hear, the voices I ignore, are the ones tryin to make me see.

I´m burning myself to death
Before I´ve even lived
I´m burning myself out
Turning my gifts to shit~

Et halunnut olla yksin, pimeydessä jonka luojana olit toiminut.
Miljoona vaihtoehtoa, joista valitsit yhden, minut, miksi?
Et halunnut olla yksin, sylissäni, jonka lämmössä tunsit vilun.
Tuhat ja sata valhetta, joista selitit yhden, ainoan... Miksi?

Muistan sinut, vieressäni. Hengityksen, kaulallani.
Muistan meidät, sängyssäni. Hampaat, ihollani.
Tunsinko sinut, vieressäni, vai olitko yksin?
Muistitko minut, lähdettyäsi, vai olinko yksin?

Kerroit, että on tuo kukka, ruusu, joka osaa kasvaa vaikka kivestä.
Sanoit, että sen kauneus on kämmenelläsi, lupasit pitää huolta siitä.
Tuli aika, kun maistoin myrkkyä, ruusun sisästä, ja viattomuus oli poissa.
Sanoit että olet täällä kun herään, vannoit, et ole lähdössä minnekään.

Silti heräsin kylmään.
Huoneeseen, tyhjään.

I feel your pain - Like dead leaves falling on me.
Passed me by - Empty words of what could have been.
I feel the rain - That used to be our tears
Not in vain - How can I think, we´re "we" real?

-Lonely soul was seeking help.
I took my fall, that´s how we met.
Black haired angel, had no soul to sell.
I gave mine away, that´s how it ends-

-When we get to part numbered "three",
It´s time to lie and walk away.
Sad and so cold angel, oh well.
It was murder, there´s nothing else to say.-

She changed, to someone else.
Turned her back, like I did´nt exist.
Her face, her body is not the same.
I know I´ll leave, but the story remains.

The wave of ancient grief,
Sweeping over me.
From the time when I could feel.

My mind has gone insane,
I´m the one to blame.
Tomorrow will be, all the same.

The wave of dead leaves.
Falling over me.
From a dying tree, we could´nt heal.

I´m blind, I´m gone insane,
You´re the one to blame.
Don´t you wanna hear my name?

You look so far away, in the evening sky. Like there lived the hope you´ve been looking for so long. You´ve been looking for, your whole life. You only wish, that you had more time.

You did´nt wanna go in to their dance, follow their rules, or any of their stupid things.
You wanted to show me who you are, and open up your angel wings.

I know that, I very well know. But now I need to go.

If I just could, turn back time, make this world mine.
It can´t rain all the time.
If I just could, forget and forgive, please don´t cry (little girl)
It can´t rain all the time.

You finally gave up, on what you so desired. You cut your wings and broke the momentum, that you once admired. You´ve been looking for your whole live. Now you only wish, that you had more time.

If I just could, turn back time, make your smile mine.
It can´t rain all the time.
If I just could, forget and forgive, please don´t cry (little girl)
It can´t rain all the time.

Sä riiput mun lihasta, paksuilla koukuilla, veri valuu mun selkääni pitkin.
Säikeet epäsuhtaiset repivät ihoni, muodottomaksi mutten itke.
Pidät kiinni mun mielestä, terävillä kynsillä, turrutat ajatukseni.
Kuulen huudot, joku kirkuu nimeäni, tunnen liekit, jalkojeni alla.

Paina veitsesi syvemmälle.
Iholleni ja kuuntele.
Sun hiljaisuus murhaa jokaikisen sanan.
Jotka lausuin ennen auringonlaskua.

Tuon tutun majakan valo yhä lävistää tummia pilviä, muttei enää niinkuin parhaina päivinään.
Astun ensimmäisen portaan alaspäin, en aio tulla takaisin, opettelen tanssimaan.
Meidän haudalla, sadetanssia, haluan saada sun ruumiin mätänemään.
Tyhjässä huoneessa, punaisessa, jollen sinua saa, ei saa kukaan muukaan.

Paina veitsesi syvemmälle.
Iholleni ja kuuntele.
Sun hiljaisuus murhaa jokaikisen sanan.
Jotka lausuin ennen auringonlaskua.

Sä inventoit meidän lempileikin,
Ihan omin pikku kätösin.
Leikitään "hiljaista murhaajaa"
Jos pato sortuu on jo aikakin.

Paina veitsesi syvemmälle.
Iholleni ja kuuntele.
Sun hiljaisuus murhaa jokaikisen sanan.
Jotka lausuin ennen auringonlaskua.

Ei tule kirjoitusta ulos päästä, vaikka haluaisi jatkaa tarinaa. Ehkä joku toinen ilta.
Ihan kuin vain puolet aivoissa olevista resursseista olisi käytössä, vaikka eihän ihminen todella käytä niinkään paljoa kun ei raukka osaa, tai enää nykymaailmassa pystykkään. Jotkut ei ehkä käytä sitäkään vähää mitä pystyisivät. Ne on niitä, joille markkinoidaan tota paskaa mitä joku aika sitten ei olis yksinkertaisesti pystytty viemään tollatavalla läpi. Rebecca Black, Justin Bieber... Marja Tyrni, Soundin uusi tulokas äänestyksessä jollain ekasta viidestä sijasta muistaakseni. Mitä helvettiä? Tekisi mieli itkeä ihan tosissaan ku katsoo tuota touhua.
Ennen muusikot teki sen duunin mikä niiden kuului tehdä, että ne sai soittimellaa asiat sanotuksi mitkä niillä mielessä. Nyt ei enää tarvitse, sä voit heittää kaiken kunnian ja kunnioituksen ja pitkäikäsen uran musabisneksessä ja vaihtaa sen tohon paskaan, että olisit kuukauden, vuoden, teinien suursuosikki. Vitun idoli saatana.
Silti, niitä ihmisiä, niitä persoonia, tulee aina olemaan, jotka ei tyydy siihen, ei halua, eikä ikimaailmassa kehtaisi katsoa itseään peiliin vakavalla naamalla, jos ne ei sitä tarvittavaa työtä tekisi. Mä tunnen kuuluvani niihin, ja toivon hartaasti että se näkyy myös ulospäin.
Totta, voithan sä huijata noi minun vitun kauniin sukupolveni vajaa älyiset mulkerot ostamaan sun tuotetta, joka on vedetty autotunen kanssa niin puhtaaks kaikista säröistä ja oikeasta soittamisesta ja musasta kuin mahdollista. Sä tuut rikkaaks, ja teet pari levyä, sitten voitkin tienata vaikka käymällä vierailulla muutamassa talk showssa tekemässä itsestäsi idiootin. Ja ne katsoo susta mallia, kun ei tiedä muustakaan, eikä välitäkkään tietää. Ne ei uskalla avata silmiään. Ei ehkä enää osaa.
Toinen vaihtoehto, (ja joillekin, harvoille kai, se ainoa), on tehdä itsestäsi todella se persoona ja muusikko, joka haaveilet olevasi, niin ettei sua tarvitse stailata ja autotunettaa siihen unelmasi muottiin väkisin. Sä vain olet se. Ainoa tie siihen on treenaaminen, sun oman instrumentin (tai useamman) sellanen hallinta että sun ei tarvi vaan leikkiä olevas muusikko. Sä voit katsoa itseäs aamulla peiliin ja olla ylpeä siitä mitä sä teet elämälläsi. Se on mun mielestä kaikkein hienoin palkinto. Kun joku heittää sulle jonkun pienen kommentin, tai isommankin, "Toi kuulosti hyvältä", "Sä olet kehittyny ihan sairaasti" "Diggasin tosta fillistä" yms yms, Se voi pelastaa sun koko maailmas just sillä hetkellä.
Se vuosien ja vuosien työ, se ei koskaan mene hukkaan. Sä voit nähdä unia siitä kuinka sä soitat ja yleisö huutaa sulle, ja sä voit toteuttaa sen unelman.
Mä henkilökohtaisesti uskon, että kuka vaan voi, jos omistaa elämänsä sille.

I have a Freak Syndrome.
And it´s eating me alive.
It doesn´t want me to die.
Because it needs me.

Hey Hey...
Let me out!
Hey Hey...
Let me out!

I had an obscene looks.
But now it´s burning my hands.
I don´t want you to see.
Me in condition like this...

Hey Hey...
Let me out!
Hey Hey...
Let me out!

Is there rain that could wash away,
All my ugly impervections.
Are there any blades that cut me
Deeper than this empty feeling!

I have a Freak Syndrome, baby.
You know what it means huh?
It means that I need to be
Your fucking dog in leash.

Is there rain that could wash away,
All my ugly impervections.
Are there any blades that cut me
Deeper than this empty feeling!