Demonilesboankka

Future is now kertoo kolmesta viimeisestä opiskelukuukaudestani Tampereen seudun ammattiopistossa ja matkastani kohti Tilasomistuksen artesaanin titteliä sekä oman suunnittelutoimiston perustamista.

Tulevina kuukausina tulen toimimaan itsenäisesti yksityisten asiakkaiden parissa, tekemään sisustussuunnittelua sekä toteuttamaan projekteja perustanani kolmen vuoden koulutus, oma taiteellinen näkemykseni sekä asiakaslähtöisyys.

Linkin takana ensimmäisiä kuulumisia siltä saralta...




http://futureisnow3.blogspot.fi/2014/09/projektisuunnitelma-ja-tilannekartoitus.html

Kiusaamisen vastainen Kutsu mua -kampanja on yksi harvoista somen villityksistä, joihin olen ottanut osaa. En tunne oleeni koskaan oikeasti kiusattu, mutta haluan antaa tukeni kaikille jotka kiusaamista ovat joutuneet kohtaamaan. Osakseni saan lähinnä kateellisten panettelua ja vittuilua, jonka olen oppinut ottamaan vastaan huumorilla provosoitumatta. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla arvostelemaan minua ihmisenä ja minä tiedostan sen. Ala-asteelta muistan muutaman haukkumanimet, joita oli mm. hörökorva, koska täytyyhän se myöntää että näillä voisi vaikka lentää ja siaksi haukuttiin nimeni vuoksi vaikka se kirjoitetaankin c:llä, niinkuin äiti yritti aina lohduttaa. Paskanpuhuminen on myös kiusaamista, ja sitä sain osakseni asuessani siellä pienessä kyläpahasessa Orivedellä, mutta en koskaan välittänyt siitä. Ihmiset juoruaa ja se on kuin rikkinäinen puhelin, jolle ei voi muuta kun heittää roskiin. Kiusaamiseksi leimataan nykyään kaikki. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta minusta tuntuu että lapset ja nuoret ovat nykyään hieman avuttomia. Lapset kasvatetaan vaaleanpunaisessa hattarassa, jossa he eivät tiedä mitään pahasta maailmasta. Kuinka kukaan voisikaan siinä tilanteessa oppia puolustautumaan, kun niitä idiootteja kuitenkin on aina ollut ja tulee aina olemaan?




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/09/sano-mua-rehtoriks.html

Elämä on tuntunut viimeaikoina hyvin absurdilta - kuin unelta, josta en halua herätä. En tiedä onko koskaan aiemmin kaikilla elämäni osa-alueilla mennyt samanaikaisesti yhtä hyvin. Olen ja tulen olemaan niin kiireinen, että "Odota, mä katson kalenterista" ei ole enää vitsi. Vaikken ole vielä saanut työpaikkaa, niin arvostan jokaista viikonloppua, jonka saan olla vain kotona. On asioita, joista en vielä viitsi puhua, mutta niihin liittyen - Lähden lokakuussa Pariisiin. Architect @ Work -trade, Eiffel, Riemukaari, Mona Lisa, Notre Dame... Shut up and take my money! Eilen tein suuria päätöksiä samalla kun kävin kaupassa. Elämästäni on tullut armotonta ja jatkuvaa multitaskausta. Onnekseni ehdin kuitenkin viimeviikonloppuna miittailla gallupaktiivilaisia Helsingin Kaisaniemen puistossa, maksaa itseni kipeäksi seitsemän ja puolen euron lonkerosta ja sittemmin olen opetellut irkkaamaan.


Pian on syksy ja puut menettää vaatteensa.





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/08/vain-eksymalla-loytaa.html

Maanantaina palaan takaisin kouluun, johon jostain syystä olen vähän kaivannut. Kai tahdon saada otteen arjesta ja menetetystä luovuudestani kaiken tämän kreisibailaamisen jälkeen. Voin lähes tuntea edelleen lihaksissani Pispalan portaat viimeviikolta. Olen kuulemma ryhdistäytynyt. Asuntoni on ikuisuusprojekti, joka ei valmistu näillä tuloilla. Taidan olla itsekkin vähän ikuisuusprojekti mitä tulee unelmointiin. Olen sentään saanut valaisimet jo kattoon näin kahden kuukauden jälkeen tänne muuttamisesta.

Tulin ajatelleeksi sitä kuinka aikoinaan oli niin paljon ystäviä ja ihmisiä ympärillä, että bussimatkat sujui kunkin kuunnellessa omaa musiikkiaan kuulokkeilla vaihtamatta välttämättä sanaakaan. "Moikka, mä pakenen nyt tänne omaan maailmaani" ja yleinen perseily tapahtui vasta perillä. Harva heistä on enää jäljellä elämässäni ja nykyään tuntuu ettei mikään aika ole tarpeeksi heidän seurassaan. Sitä haluaa vaan ottaa kaiken irti siitä ihmisestä jonka kanssa viettää aikaa, juoda vähän Johnny Walkeria, vaihtaa kuulumiset moneen kertaan samana päivänä ja nauraa niin että naama lähtee irti. Se vaan tuntuu jotenkin tärkeämmältä nyt.



Ei sua kai kiinnosta, mut tykkään kun puhutaan
siitä kuinka tehdä jokaisesta kerrasta

ensimmäisen kaltainen.






http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/08/rahattomana-vasahtaneena-muttei-harmita.html

Heti kun heräsin, mun oli pakko tulla jakaan uni, jonka näin viimeyönä Yyterimiitistä.

Ensin porukka oli kasaantunu johonkin pienelle syrjäselle mökille, mut jotkut alko diivaileen et "Ei me voida olla täälä, täälä on vaan ulkohuussi", joten paikkaa vaihdettiin johonkin sellaselle kartanolle. Kaikki eri porukat oli pukeutunu omaan teemaansa, et joillain oli juhla-asut ja joillain kollarit jne... Minä, jostain syystä, imuroin sit siellä talolla ja imuri osu sit sellasen karvasen maton kulmassa johonkin joten kyykistyin kattoon et mitä siel on... Lohikäärmeen pesä. Sit kun alettiin kattoon niin niitä alko löytyyn ympäri sitä huushollia ja se olikin sit yks ohjelmanumero; lohikäärmeen metsästys. Jossain vaiheessa piilouduin johonkin autoon koska en halunnu et mut nähään ilman meikkiä ja sit siel autossa olikin joku kamu, joka tarjos mulle mustikkapoplee.


Odotan innolla.

Näin loppukuusta olen tullut siihen tulokseen, että musta kahvi on oikeestaan ihan hyvää... Aivan kuin palaisi vuoteen 2008, jolloin join kahvini mustana - toisinaan pöydän ääressä, toisinaan parvekkeella, toisinaan katolla... Ei, en ehkä sittenkään halua palata sinne.

Tänä keväänä, kun erot ovat olleet pinnalla, olen tullut miettineeksi niitä. Omiani ja muiden. Eron syy ja ihmisten kyky ymmärtää vaikuttaa paljon väleihin jatkossa. Olen nähnyt tänä keväänä kuinka omaisuutta ja mieliä tuhotaan, kuinka elämiä sabotoidaan ja piinataan. Uhkailua, mustasukkaisuutta, pelkoa... Mitään tästä en ole viimeisimpänä joutunut henkilökohtaisesti kokemaan ja olen onnellinen, että tässä maailmassa on niitä fiksuja ja ymmärtäviä ihmisiä ja etenkin haluan kiittää siitä. Välit voivat kuitenkin tiukentua ajan saatossa... Uudet kuviot ja vanhat draamat sekoittavat pakkaa. Menneiden ei pitäisi antaa vaikuttaa ihmissuhteisiin, sillä niin perseestä kun se onkin, me ollaan kaikki loppujen lopuksi yksin täälä. Se turvaverkko - ystävät, perhe, läheiset, se on se joka meikäläisen pitää kasassa yksinäisinä iltoina ja sateisina päivinä. En koskaan halua polttaa siltoja takanani, vaikka muistelu joskus sattuukin.


Musta kahvi saa minut melankoliseksi
Tarvitsen maitoa.






http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/06/katkeransuloista-kahvia.html

Skydome, a Finnish game studio is excited to present you Hive - the upcoming RTS game for PC! You take the role of insectoid leader and guide your colony through the lands, exploring, evolving and learning about those who came before you… and what happened to them.

Adventure / Strategy / Puzzle
PC / Mac / Linux
English
Single-player / Multi-player


Hive is now on Steam Greenlight, so vote it up, give feedback and spread the word!

http://steamcommunity.com/sharedfiles/filedetails/?id=271969575
http://skydomehive.tumblr.com/






http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/06/skydome-presents-hive.html

Viikonloppuna nollaaminen taisi mennä jo liiallisuuksiin, sillä eilen minulla oli joko edelleen krapula tai auringonpistos. Koin ehkä elämäni euforisimman hetken eilen noin puolenpäivän aikaan kun kirjauduin sosiaalitoimen sähköiseen asiointiin. En saanut happea, en oikein pystynyt puhumaankaan saatika seisomaan, koko kroppa tuntui olevan shokissa kun kaikki se stressi tippui kerralla pois. En tiennyt että maanantai voi olla hyvä päivä... Minun ei tarvitse koko kesänä tapella heidän kanssaan enää. Hetken soittelun ja varmistelun jälkeen lähdin viimein onnellisena vaappumaan kohti isännöintitoimistoa hymyillen aivan varmasti kaikille vastaantulijoille ja ennenkuin löin saamani avaimet uuden asuntoni lukkoon, en uskonut todeksi että ne todella olivat oikeat avaimet. En muistanut millainen asunto oli, mutta sanotaan että se on uusi ja hieno, mutta eteisessä ja tuulikaapissa on aivan liikaa hukkatilaa, jonka olisi voinut käyttää esimerkiksi säilytykseen tai tupakeittiöön, koska sinne hädintuskin mahtuu edes kaksimetristä sohvaa, baaripöytäni ja jonkinlainen tv-taso. Keskiviikkoisen muuton pitäisi siis olla helppo, koska minulla tosiaan ei ole sellaista omaisuutta joka uuteen asuntoon mahtuisi.

Palataanpa siihen viikonloppuun. Perjantaina olin ystävättäreni tupareissa ja loppuillasta erittäinkin humalassa, joten muistikuvat on heikot. Lauantaiaamuna löysin itseni Hämeenkyröstä. Kavereiden piti heittää meikäläinen kämpille ennen erämessuille lähtemistä, mutta Lielahdenkadun risteyksessä joku huudahti että "Mitä, etkö sä tulekkaan mukaan?" Ei tarvinnut edes miettiä - road trip krapulassa ikivanhan transiitin takana Riihimäelle oli ehkä juuri se mitä tarvitsin, joten korkkasin korjaavan. "Jesu erämessuilla, tää on kyl pakko nähä..." Messut menivät kyllä totaalisesti ohi humalatilasta johtuen, jonka olimme kaikki varmasti ehtineet jo saavuttaa messualueelle päästyämme. Takaisinpäin tullessamme poikkesimme Hämeenlinnan Villisiassa yksillä ja takaan etteivät muut terassilla olleet jääneet kylmäksi kun kuuntelivat juttujamme, sillä minä en ainakaan muista milloin olisin nauranut niin paljon. Tamperetta lähestyessämme saimme vielä kuningasidean lähteä erääseen rantaan saunomaan ja uimaan. En ollut varma selviänkö sunnuntaista saatika su-ma -välisestä yöstä, sillä liskot olivat läsnä... Big time.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/06/liskojen-lasnaolo-ja-mahtava-maanantai.html

Jätän asuntoasioista paasaamisen nyt hetkeksi, vaikka vitutuskäyrä nousi jälleen eilen ennen näkemättömiin korkeuksiin enkä voi kuin istua ja odottaa koska byrokratia menee ihmisen hyvinvoinnin edelle. Arvatkaa mitä tilasin... Kjeh kjeh, taidan jättää sen vielä salaisuudeksi. Näin kesällä rokki maistuu tavallista paremmalle, aivan kuin olutkin. Kesäsuunnitelmista sen verran että tulevana viikonloppuna on South Park -festari Tampereen Eteläpuistossa ja minä niin halusin sinne katsomaan mm. W.A.S.P.ia, Skid Rowta, Sonataa, Doom Unittia sekä Poisonblackia, mutta se suunnitelma taisi mennä kaivosta kirveeni mukana. Ruisrock houkuttaisi Turkuun katsomaan Offspringiä ja Yyterin hiekkarannat kutsuvat myös heinäkuussa.

Lupasin jättää valittamisen, mutta se olisi teeskentelyä. Olen aina - aina - yrittänyt olla optimistinen. "Asioilla on tapana järjestyä..." "Kyllä se siitä..." Mutta nyt se loppuu. Kaikki mitä tästä eteenpäin tulee, on plussaa. En odota enää yhtään mitään, keneltäkään. Uskon vasta sitten kun avaimet sopivat uuden asuntoni lukkoon, että se asia on kuin onkin kunnossa. Niinkuin ystävättäreni kommentoi asiaa Facebookissa: "Sitten kun tää kaikki paska on ohi, niin me vedetään sellaset perseet ettet edes tiedä mikä sosiaalitoimi on."


En kuitenkaan lopeta hymyilemistä, sillä tämä kriisi ei ole sen arvoista.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/06/loi-kovaa-ja-korkeelta-takaisin-ylpeys.html

Tänään Herra 'Porsas' Matikainen teki pesän ruiskukkapeltooni, joten saan mahdollisesti sanoa niille hyvästit yhtä lailla kuin asunnollenikin. En turhaan manannut sosiaalitoimea, sillä nyt he kusivat silmääni pahemman kerran. Saatanan byrokratia... Eiköhän pilkku ole jo saanut tyydytyksensä. "Kaupungin perhe- ja sosiaalipalvelut tukevat tamperelaisia eri elämänvaiheissa ja pulmissa..." Yeah, right. Jos joku voi mennä vituilleen, niin se näköjään menee.

Olen huomisesta lähtien jälleen asunnoton ja kiitos siitä kuuluu siis sosiaalitoimelle, jonka kuuluisi tukea minua. How sad is that... Tästä päästäisiinkin päivän toiseen aiheeseen joka on hyvinkin pitkälti ollut luottamus, mutta en taida nyt jaksaa lähteä sille linjalle.





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/06/oikeudenmukaisuuden-perusta-on.html