Tiitiäinen

No nyt on se sikainfluenssa-rokotekin otettu! Ei oo (ainakaan vielä) tullut onneksi mitään sivuoireita. :) Käsi vaan on melko kipeä ja se ei meinaa suostua yhteistyöhön. Ei siis oikein toimi niin kuin sen kuuluisi toimia.. *naureskelee*
Ihanaa, kun vihdoin ja viimein on pakkasta ja lunta! Tätä on odotettukin. Päivälläkin oli mielettömän ihana ilma.. Auringon paistetta, pakkasta, puut lumihunnun peitossa.. Ihan kuin olisi jossain satumaassa. :)

Nyt on oksennustaudistakin toivuttu. Torstaina pääsen katsomaan kolme kuukautista Antonia, ihanaa Tanjaa ja Mikkoa.. :) En malta odottaa!

Viettäkäähän ihania pakkaspäiviä, Essi.

Rupesin tässä miettimään kulunutta vuotta.. Olen saanut uusia kavereita ja ollut pääasiallisesti onnellinen. Kuitenkin mietin, että miten tähän yhteen vuoteen on myös mahtunut vastoinkäymisiä. Mitenköhän monta kyyneltä olen vuodattanut? Monestiko olen ollut pyyhkimässä muiden kyyneliä..? Kuinkakohan monta kaveriani on joutunut psyykkisien tai fyysisien sairauksien takia sairaalaan..? Montakohan hiusta multa taas on tippunut stressin ja ahdistuksen takia?

Haluan kiittää ihmisiä, ketkä ovat olleet kanssani tämän vuoden. Haluan kiittää niitä ihmisiä, ketkä ovat tulleet elämääni tänä vuonna. Ilman teitä en jaksaisi. Ilman teitä en varmasti olisi selvinnyt tätäkään vuotta.

KYMMENEN TOTUUTTA SINUSTA:
1. Olen lakto-ovo vegetaristi.
3. Juttuni ovat usein pervoja (...ja olen pervo).
4. Mulla on alunperin blondit hiukset ja luonnonkiharaa.
5. Olen (ainakin muiden ihmisten mukaan) impulsiivinen, temperamenttinen, sosiaalinen, iloinen ja puhelias.
6. Puhuessani vaihdan usein aihetta, koska mieleeni juolahtaa lisää mielenkiintoisia (ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisia) juttuja.
7. Juttuni ovat välillä ihan käsittämättömän omituisia!
8. Olen sairastanut anoreksian ja alimmillani olen painanut 34kg.
9. Juon joka päivä kahvia tai cappuccinoa.
10.Perhe on ehkäpä kaikista tärkein asia ikinä.

YHDEKSÄN ASIAA MITÄ HALUAISIT SANOA YHDEKSÄLLE ERI IHMISELLE JUURI NYT:
1. Rakastan sua, kaipaan sua, haluaisin jo lähellesi. Tahtoisin käpertyä kainaloosi nukkumaan. Siinä on niin hyvä ja turvallinen olo olla.
2. Ihanaa, että leikkaus toimi ja saat nyt morfiinipitoisetkin lääkkeet pois käytöstä!
3. Luulin, että olet hyvä ystäväni, mutta tajusin juuri, ettet olekaan aito ystävä. Kuka oikea ystävä ottaa yhteyttä vain silloin, kun itsellään menee huonosti? Eikö sen ystävyyden ideana ole jakaa surujen lisäksi myös ilot? Olo on kuin olisit käyttänyt mua monta vuotta vain hyväksi. Taisimpa juuri varmistua siitä, ettei mikään ole ikuista ... ei edes ystävyys.
4. Toivon, että haet apua itsetuhoisuuteesi ennenkuin on liian myöhäistä. Mä olen yrittänyt rakastaa sut kuntoon, olen yrittänyt kaikkeni, mutta sä silti haluaisit pois täältä. Puhut edelleen vain kuolemasta. Puhut siitä, miten kuollessa saisit rauhan ja siellä paikassa ("siellä paikassa" on käsitysteni mukaan kuoleman jälkeinen elämä) sulla olisi parempi olla kuin täällä. Tunnen, että olen epäonnistunut ystävänä.
5. Tämä ei voi jatkua näin.. Tämän on pakko loppua!
6. En malta odottaa, että sulla on tuparit!
7. Jouduin sanomaan "hyvästi", mutta tahtoisin silti, että tiedät olevasi ajatuksissani.
8. En ymmärrä motiiviasi levittää musta juttuja ympäri kaupunkia. Sä et edes tunne mua! Luulet tietäväsi elämästäni paljon, mutta tosiasiassa et tiedä siitä mitään.
9. Ensi kesänä tulen varmasti luoksesi Kuopioon!

KAHDEKSAN TAPAA SAADA SYDÄMMESI:
1. Älä hauku liikuntarajotteisia ihmisiä, äläkä ihmisiä, ketkä ovat esimerkiksi vammaisia.
2. Älä ajattele pelkästään omaa napaasi, vaan myös muita ihmisiä ja asioita muiden ihmisten kannalta.
3. Ole avarakatseinen.
4. Jos pystyt kertomaan mulle jotain henkilökohtaista tai jostain arkaluontoisesta asiasta, varmistun siitä, että todella luotat muhun.
5. Jos uskoudun jostain asiasta sulle, pidä se vain meidän välisenä asiana, äläkä kerro siitä kenellekään.
6. Ole empatiakykyinen!
7. Ole luotettava ja rehellinen.
8. Muista välillä antaa halaus.

SEITSEMÄN ASIAA JOTKA ÄRSYTTÄÄ SINUA:
1. Luonnonkatastrofit.
2. Ihmiset, keillä ei ole omia mielipiteitä eikä omia aivoja, joilla ajatella asioita.
3. Ihmiset, ketkä esittävät olevansa bi-seksuaaleja vain saadakseen miesten huomion.
4. Ihmiset, ketkä esittävät, että heillä on jonkin näköinen syömishäiriö saadakseen huomiota ja sääliä.
5. Mulla on halipula.
6. Mauton seksikkyys.
7. Ihmiset, ketkä kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Tosiasiassahan me ollaan kaikki samanarvoisia.

KUUSI ASIAA JOTKA TEET ENNEN NUKKUMAANMENOA:
1. Syön.
2. Käyn suihkussa.
3. Pesen hampaat.
4. Paijailen Viliä.
5. Laitan kännykän äänettömälle.
6. Laitan valot pois päältä.

VIISI ASIAA JOITA VIHAAT:
1. Sitä, miten vanhuksia kohdellaan ja millaista on heidän "hoito" (eihän sitä edes hoidoksi voi kutsua!).
2. Väkivalta.
3. Ihmisten liikaa itsekkyyttä ja naiiviutta.
4. Sitä, ettei Suomen talvi ole enään talvi. Nykyään tuntuu, että on ainainen syksy.
5. Ihmisiä, ketkä tanssivat täysin muiden pillin mukaan ja keillä ei ole elämälleen lainkaan tavotteita.

NELJÄ VAATEKAPPALETTA JOTKA SINULLA ON PÄÄÄLLÄSI:
1. Alusvaatteet.
2. Sukkahousut.
3. Tunika.
4. Villasukat.

KOLME MUSIIKKIKAPPALETTA JOITA KUUNETELET PALJON:
1. Lily Allen~Back to the start
2. Tiamat~Carry your cross
3. Sentenced~Drown together

KAKSI ASIAA JOTKA HALUAT TEHDÄ ENNEN KUIN KUOLET:
1. Olla rakkaimpieni kanssa.
2. Saada lapsia, nähdä heidän kasvavan ja aikuistuvan, nähdä elämää.

YKSI TUNNUSTUS
1. Haluan saada elämäni kuntoon.

Nyt on Töpöllä uusi koti. Ikävä jäi, mutta onneksi pystyn aina välillä mennä moikkaamaan Töpsykkäistä, ja ne muistothan aina jää.. :) Ei tarvinnut siis jäähyväisiä sanoa. Itkua kuitenkin väänsin, kun tiesin, ettei enään Töpö olekaan joka päivä luonani. Vili siis oli niin mustasukkainen reviiristään, ja siitä, ettei olekaan enään ainut huomion keskipiste, että hän hyökki oikein kunnolla Töpön kimppuun. Kävi kurkkuun kiinni kynsin ja hampain, yms. Nyt, kun Töpö pääsi hellään ja rakastavaan huomaan Kaisun ja Artun luo, niin Vilikin on taas palautunut ihanaksi normaaliksi itsekseen. Tämä oli kaikista paras ratkaisu kummankin kissan kannalta. Kaisulle ja Artulle lähti Töpön mukana herkkupussi, hiekkalaatikko, pelletit, Töpön lempilelu ja ruokakuppi. Niin he pääsevät aloittamaan yhteiselonsa! :)


Kello on jälleen kaksi aamuyöllä. Ah, näiden unettomien öiden ihanuutta! (Huomaattehan lauseessa piilevän katkeruuden ja ironian) Huomenakaan ei kerkeä päiväunia nukkumaan, joten tuleva päivä kuluu kofeiinin voimin.


Äidin leikkaus onnistui todella hyvin. Hän sai noin 70% jalka- ja selkäkivuista pois ja nyt voidaankin ruveta vähentämään lääkitystä.. *hymyilee tyytyväinen ilme kasvoillaan*

Miettii, että oliko toisen kissanpennun ottaminen viisasta.. Vili ja Vertti vain sähisevät toisilleen, purevat toisiaan ja myös kynsivät. Näyttää todella raa'alta.. Pelottaa, että, kun mä lähden ovesta ulos ja palaan jossain vaiheessa kotiin, niin löydän jommankumman raadeltuna. Toisaalta, voihan tää kestää vaan pari päivääkin? Toivon todella niin, etten joudu luopumaan toisesta.

"Lapsuus loppuu silloin, kun tajuaa olevansa kuolevainen."

Kävelin yksi päivä torilla.. Vastaan tuli ensin sellainen nuori nainen onnellinen hymy kasvoillaan työntäen lasten rattaita. Seuraavaksi vastaan käveli vanhempi mies, kuka piti onnellisena mitä luultavammin lapsenlastaan kädestä kiinni. Se oli ihana näky.. Kummatkin vaikuttivat niin onnellisilta.

Rupesin siinä vaiheessa miettimään, että missä vaiheessa lasten luovuus tapetaan? Tapahtuuko se vanhempien, tarhatätien, opettajien vai minkä johdosta? Sen johdosta, että rupeaa tajuamaan elämän realiteettejä? Sen johdosta, että se lapsuus ja vapaus riistetään? Loppuuko se vastuun ja paineiden astuessa kuvioihin..?

Entä sitten vanhentuminen? On suunnilleen kaksi tapaa vanhentua. Onnellinen vanhentuminen ja vanhentuminen yksin ja onnettomana. Sitä on monet kerrat miettinyt, miltä tuntuisi olla vanha ihminen. Varsinkin sitä, miltä tuntuisi olla vanha ihminen silloin, jos lapset ja lapsenlapset eivät enään muistaisi olemassaoloani. Miltä tuntuisi olla hoitolaitoksessa, jossa ihmisarvot on riistetty? Rupeaa puistattamaan ajatuskin. Yritän muistaa isoäitiäni vähintään kerran viikossa. Mennä käymään kylässä tai vaihtaa kuulumisia edes puhelimen kautta.. Yritän auttaa mammaani onnelliseen vanhuuteen. Rakastan häntä niin paljon.. Miltäköhän tuntuisi, jos tietäisi, että elämää on jäljellä enään vaan noin kymmenen vuotta..? Ahdistava ajatus..

Noh, päätän tähän mietiskelyni. Kiitos jälleen, jos jaksoit lukea tämän loppuun asti! :)

Unisuitsukkeet kyllä toimivat kuin lihasrelaksantit. Itse näin monien vuosien uniongelmista kärsivänä voin todeta, että kannattaa kokeilla!

Huomena taas on edessä neljän tunnin bussimatka kohti Lahtea.. Jää kyllä ikävä täällä oloa ja näitä ihmisiä keitä olen täällä tavannut! Tämä Halloween oli kyllä paras mitä olen kokenut.. :) Ei parempaa voisi toivoa. Uudestavuodesta on varmasti tulossa myös upea. ;)

Kiitti ja kuittaus, Essi!

Huittisissa ollaan! :) Eilen saavuin tänne klo 19 neljän tunnin bussissa istumisen jälkeen. Suurin osa bussissa olosta kului nukkuen.

Eilen katsottiin Tiamatin live DVD:tä.. <3 Huomena on tiedossa saunomista ja rentoa meininkiä. Ihanaa.. Nukuin paremmin kuin hyvin viime yön. Taidankin siis muuttaa tänne, koska kotona nukkumisesta ei tule mitään.. :D Noei.. Viliä tulisi liian kova ikävä ... Ellen sitten ota Viliä mukaan tänne! ;)

Hermoloma on toiminut ainakin tähän mennessä todella hyvin. Mieli ja sielu lepää sekä stressitaso on vähentynyt huomattavasti.

Kiitti ja kuittaus! Essi.

Nyt on Vilille laitettu korvatipat. Vilillä on siis emältä saatu korvapunkki. Hän nukkuikin tuossa päälle tunnin päikkärit lavuaarissa omaa vaaleanpunaista pehmolelupupua halaten.. ♥ Vili on kyllä ihan täysin perheenjäsen, ei mikään "tavanomainen" lemmikkieläin!

Jo 5. päivä vatsani oli mielettömän kipeä. Tuntui kuin suolisto olisi krampannut mielettömän voimakkaasti. Ajattelin, että ohihan se menee.

...Väärässä olin!

6. päivä olin kävelyllä.. Kerkesin kävelemään noin puoli tuntia ennenkuin vatsassa ja rinnassa alkoi tuntumaan sietämätön, pistävä kipu. Silmissä sumeni, oksetti, ahdisti, rintaa pisti ja päätä särki. Soitin äidille, etten näe kunnolla enkä pysty kävelemään. Hän tuli sitten taksilla hakemaan mut kyseisestä paikasta ämpäri ja talouspaperi-rulla mukanaan.. *naureskelee* Äiti sanoi taksissa, että ei välitä niinkään siivota taksia jos multa tulee oksennus. Kotiin päästessä nykäsin naamaan kipulääkkeet sekä suolistoa rauhottavat lääkkeet ja kävin nukkumaan. Herätessä olo oli edelleen kipeä, mutta enhän mä jääräpää tietenkään lähtenyt päivystykseen.. :D

7. päivä menin päivystykseen. Sieltä mut lähetettiin Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Multa otettiin verikokeita, pissatestit, mitattiin kuume, yms. Näin neula-, veri- ja sairaalafobisena ihmisenä voin kertoa, että se oli yhtä tuskaa. Todettiin, että tulehdusarvot on melko korkeat. Äiti oli mukana siellä ja mulla oli vaan niin paha olla, että itkusta ei tullut loppua. Odotettiin jonkun näköstä diagnoosia tai tietoa mitä seuraavaksi tapahtuu. Odottaminen ja tietämättömyys on pahinta..
Jonkun ajan kuluttua meille tultiin kertomaan, että mut leikataan jossain vaiheessa yötä. Olin paniikissa. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Vaikka mun oli paha olla, heitin siitä huolimatta yhtä tyhmiä vitsejä kuin yleensäkin. Ehdotin äidille sairaalasta karkaamista, mutta hän ei jostain syystä innostunut ajatuksesta.
Kivut yltyi jossain vaiheessa sietämättömäksi ja tietoa ei ollut, milloin mut leikataan. Kiltti valkotakkinen lääkärisetä tuli ruiskun kanssa ja sain vatsanahan sisälle lääkettä. Nauroin, itkin ja hyperventiloin samaan aikaan. Sanoin äidille, että kohta mut varmaan viedään "muumilaakson" puolelle. Tällä kertaa mua ei kuitenkaan viety sinne. Ihan hyvä niin.

Jos muistan oikein, niin kello oli noin 21:30, kun mut vietiin johonkin huoneeseen missä ei ollut muita ihmisiä, kuin mä ja äiti. Joku lääkäri tuli ja antoi mulle sairaalavaatteet. Ne oli ihan hemmetin tyylikkäät! Mulle laitettiin hetki sen jälkeen tippa käteen. Tuntui, kun olisin ollut lihapala, jota sörkitään, tökitään ja kosketaan. Ahdisti niin paljon, ettei mitään rajaa.. Pelkäsin tulevia tunteja ja tapahtumia.
Tunnit kului ja leikkauksen ajankohdasta ei ollut tietoakaan. Olin niin lääkitty, etten pelännyt. Kaikki nauratti ja saatiinkiin äidin kanssa sitten hieno visio ja otettiin kamerakännykällä musta muutama kuva ne upeet sairaalavaatteet päällä. Mulla oli siis päällä sellanen vaaleenpunanen polviin asti ulottuva paita joka oli selästa avoin ja sit mulla oli ihanat vihreät ruudulliset housut.. :D Muutama videoleikekin otettiin mun muistaakseni?

Hoitajatätönen tuli sitten jossain klo 00:30 ja kyseli allergioita, hoitotoivomuksia, yms. Siitä meni joku puoli tuntia kunnes mut kärrättiin leikkaussaliin. Mut nostettiin leikkauspöydälle ja päälle laitettiin kolme lämmintä vilttiä. Antibiootit valui hiljalleen suonen sisään.. Viimeinen asia jonka muistan siitä tilanteesta on se, kun mulle sanottiin "Näe kauniita unia".

Leikkauksessa meni noin tunti. Heräsin kolmen aikoihin yöllä heräämöstä ja kysyin "Onko se jo ohi?".. Sain suonensisäisiä kipulääkkeitä pitkin yötä ja nukuin. Olin ihan pöhnässä pari päivää! Aamulla mut vietiin osastolle ja nukuin koko päivän. Olin siellä kipujen kanssa pari päivää, mutta nyt olen taas kotona! :)