lartza_85

Viimeisen 8-vuoden aikana en ole oikeasti kertaakaan vielä stressannut yksinäisyyttä, kunnes nyt.

Viimeiset 3-vuotta parisuhteissa on ollut kaikkea muuta kuin positiivisia, läheisyys on viime vuosina ollut lähes tuntematon asia. Eikä asiaa helpota yhtään että viimeisen vuoden aikana olen joutunut kolme eroa joista ensimmäinen oli ero monen yhdessä asutun vuoden jälkeen.

Mutta nyt ensimmäistä kertaa tuntuu että asiat on oikeesti muuttunut. Viimeiset 8-vuotta minulle ei ole ollut mikään ongelma muuttaa naisen takia jonnekin muualle, mutta nyt en halua enää ees miettiä että muuttaisin naisen takia mihinkään. Toisaalta enpä nyt enää voisi enää ees mihinkään muutttaakaan.

Vuosien kuluessa olen yhä enemmän jumittunut kotiin, baarissa juokseminen ei kiinnosta enää niin sitten yhtään. Enkä enää asu missään pk-seudulla mistä kuvakeessakin on suurin osa ihmisiä, vaan täällä maalla missä täällä ei juurikaan ihmisiä ole. Yhteenkään kaukosuhteeseen en enää lähde, olen saanut niistä ja niiden pettymyksistä tarpeeksi.

Uusi paikka ja uudet mahdolliset ja bla bla bla, mutta silti lähes kaikki ihmiset joiden kanssa olen tekemisessä ovat minua 10-vuotta ja lähes kaikki varattuja.

Tuntuu kuin olisin pelannut kaikki valttikortit pois ja että kädessä olisi pelin huonoimmait kortit.

Ja toisaalta, kaiken tämän jälkeen mitä olen viime vuosina kokenut en tiiä haluanko enää kokea yhtään pettymystä, vaikka läheisyyden kaipuu on kova niin silti haluaisi pysyä kaukana kaikesta mikä satuttaa.

Mutta silti satuttaa kun välillä joutuu katsomaan nuoria pareja jotka saavat nauttia toisistaan ja ovat onnnellisia yhdessä niin toivoo että kumpa itsekin saisi kokea saman.

No ehkä vielä joskus, joku kaunis päivä asiat olisi taas hyvin.

Nyt se on tehty, nyt sitä sitten ollaan toisella puolella suomea. Muutos jonka piti muuttaa kaikki elämässä paremmaksi.

Noh ensimmäiset kolme viikkoa ei ole tehnyt niin, pikemminkin päinvastoin.

Tuttu ja turvallinen koti on jäänyt taakse ja uusi elämä on alkanut, mutta kaikki tuntuu tällä hetkellä niin pelottavalle ja turvattomalle.

Ennen kaikkea tuntuu että en tunne enää ees itseäni. Tuntuu pahalle mutta en siitä pysty puhumaan. Broidi on ollut seurana, se seura mitä olen kaivannut, mutta se ei tunnu juurikaan miltään. Toki on kivaa viettää aikaa broidin kanssa mutta samalla tuntuu sisältä niin tyhjältä.

Eikä enää edes alkoholi maistu, kolmas ilta peräkkäin kun yritän ottaa kaljaa ja nyt saanu vasta laatikon tyhjäks, sekin mennyt tänään puoliksi väkisin juomalla. Ennen kun ei kumminkaan ollut mikään ongelma juoda pahaan oloon.

Kuvake on jäänyt täysin syrjään. Ei enää tee oikeastaan edes mieli kirjautua sisään ja jos kirjaudu niin ei ole enää mitään mieleenkiintoa vastata gallupeihin tai jutella ihmisten kanssa. Vaikkakin muutamien ihmisten kanssa onkin kiva jutella.

Ahdistaa, vituttaa ja masentaa enkä edes itse tiedä mikä sen saa aikaan. Herääminen on vaan entistä vaikeampaa ja kun saa pakotettua itsensä hereille ei ole voimia tehdä mitään.

Niin moni asia painaa mieltä mutta en saa niitä sanotuksi enkä edes tiiä haluanko niistä edes puhua.

Yhä useammin huomaan että en sauno sen takia koska se tuntuu hyvälle, vaan koska sillä voi satuttaa itseään. löylyä löylyn perään jotta ihoa polttaa ja jolloin kieroutuneella tavalla nautin siitä.

Noh mutta elämä täällä on vasta alussa. Kaikki voi vielä muuttua hyväksi, pahemaksi ne tuskin enää voi muuttua.

Jos nyt pitäisi valita muutanko tänne niin en olisi edes sitäkään vähää varma tänne muuttamisen fiksuudesta kuin olin silloin.

Päinvastoin on tuntunut siltä että olen tehnyt virheen, kuinka ison virheen vai oliko se virhe sittenkään, sen näyttää vain aika.

Se tunne kun tiedät että mitä haluat ja samaan aikaan tietää että kaikki mitä haluat on vain unelmaa mistä ei tiedä tuleeko se ikinä toteutumaan.

Toivoo enemmän kuin mitään muuta että vielä joskus, joku kaunis päivä voisi jälleen elää unelmaansa ja samaan aikaan pelkää että tämä kaikki on vain kaukaista unelmaa ja haavetta mikä ei enää tule toteutumaan.

Tietää ensimmäistä kertaa elämässään että tässä maailmassa on olemassa juuri semmoinen ihminen jonka kanssa haluaa olla ja jonka kanssa haluaisi jakaa elämän ilot ja surut. toivo tästä ei ole mennyt, mutta se vaikuttaa tällä hetkellä niin kaukaiselta, kuin kuu katsottuna maasta, niin lähellä mutta silti niin kaukana.

Mutta ei siltikään halua antaa periksi vaikka melkein kaikki tuntuu olevan itseään vastaa, silti vielä jostain, edes vähän tulee valosäde mikä sanoo ettei kaikki ole vielä menetetty että on silti olemassa vielä toivoa valoisammasta huomisesta ja että kaikki olisi jälleen hyvin.

Kaikki tämä tuntuu vain niin kaukaiselta, vaikka tiedän että toivoa tulevaisuudesta jonka haluan on yhä olemassa. Onko se tunteet jotka niin huutavat?

Niin vaikeaa olla ajattelematta sinua, tuntuu että kaikki muistuttaisi sinusta ja jopa tietyt biisit tuovat mieleen hyvät hetket jolloin sain painautua sinua vasten ja tuntea sinut lähelläni ja kaikki oli hyvin.

Nyt nuo samat kappaleet tuovat muistot siitä hetkestä mieleen mikä saa kyyneleen silmään. Kaikki tuntui niin uskomattomalta, kuten jo silloin sanoin että kaikki tuntuu kuin liian hyvältä unelta. Ehkä tämä onkin oikeasti painajainen missä ei ole iloista loppua, jos näin on niin kumpa olisit nipistänyt minua silloin kuin sitä pyysin.

Mutta ei, tämä on kaikki todellista, kun ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan eikä osaa siihen varautua. Ja kun ei tiedä mitä itselleen tärkeä ihminen oikeasti haluaa/ajattelee. En enää uskalla luottaa että tietäisin mitä ajattelet.

Toivoisin että voisin sanoa kaikki ne tunteet mitä ajattelen, mutta ei, en siihen pysty enkä edes itse ole varma mitä tunnen. Yhdestä tunteesta olen kumminkin varma: all i want is you.

Mutta kaikki mitä voin tehdä on yrittää muuttaa asiat paremmaksi ja yrittää muuttaa asiat paremaksi. Olet ihminen kenen kanssa minusta oikeasti tuntuu että voisin elää kanssasi vaikka loppuelämän. Ja sinun kanssasi olo tuntui niin hyvältä, en edes pysty sitä kuvailemaan, toivon että vielä joskus, joku kaunis päivä tämä elämä antaa minulle vielä mahdollisuuden näyttää miten hyvälle se minusta tuntuu ja että miten tärkeä minulle olet koska mitkään sanat siihen eivät riitä.

Minun on vieläkin vaikea uskoa että miten hyvältä tuntui olla lähelläsi. tai miten luonnollista oli olla lähelläsi. Voi kuinka toivon että moni asia olisi ollut jo kuukausia toisin niin minun ei tarvitsisi ehkä tätä kirjoittaa.

all i hope right now is i can show my emotion to you face to face, what happend then, i dont know.

Mutta olen valmis ottamaan jokaisen riskin että saisin vielä elää unelmaani eikä elämämi olisi enää painajaista miltä se juuri nyt tuntuu.

Et pysty käsittämään tunteitani, tiedän sen koska en siihen itsekään pystyn. tuntuu etten juuri nyt tiedä mistään mitään enkä tiedä mitä sanoa.

Mutta toivon että tiedät että minä rakastan sinua enkä tule sinua unohtamaan ikinä vaan sinulla on paikka sydämessäni.

i just want you back, not nothing else.

Huomenna edessäni saattaa olla yksi elämäni isoimmista päätöksistä, asia minkä olen halunnut tehdä jo pitkään. Mutta tunteet ovat niin sekaisin että en itsekään tiedä mitä siitä pitäisi ajatella.

Osittain olen iloinen ja innossani että viimein saattaisin päästä kirkkonummelta pois ja täällä ollut yksinäisyys ja mennyisyyden haamut olisivat viimein takanani.

Samaan aikaan asia myös pelottaa, edessä olisi jälleen iso elämänmuutos ja tällä kertaa ei ole edes varmuutta tulevaisuudesta samalla tavalla kuin kirkkonummelle muuttaessa oli.

Helpottaa tieto ettei kauhajoella tulisi olemaan yksin, onhan minulla siellä kumminkin perhettä ja kavereitakin siellä on huomattavati enemmän kuin täällä.

Onko minulla siis mitään syytä olla muuttamatta? Itse en semmoista keksi, miksi siis tunnen näin. Varsinkin kun tiedän että vain muuttamisella minulla on edes jotain mahdollisuuksia saada olla ihmisen kanssa kenen takia olisin valmis melkein mihin tahansa.

En yhtään tykkää tästä epävarmuudesta, en tiedä mitä elämässäni on edessä, muutto tutusta ja turvallisesti suureen epävarmuuteen. Mutta ei kait minulla mitään hävittävää ole.

Huomenna kun puhelin soi ja jos minulle tarjotaan mahdollisuutta muuttaa aion siihen tilaisuuten tarttua ja katsoa mitä elämä tällä kertaa minulle voi tarjota. Voin vaan toivoa että elämäni kääntyy parempaan suuntaan, huonomaksi se tuskin voi mennä.

Elämä on täynnä valintoja, toivottavasti tämä on oikea valinta.

En ole varma osaanko oikein pukea tunteitani sanoiksi, viimeisen vuorokauden aikana tapahtunu liikaa pienen ihmismielen käsiteltäväksi.

Miten voisinkaan tarpeeksi pyytää anteeksi, tuntuu itsestäkin ettei kuvakeeseen kirjoitetut sanat ole tarpeeksi hyvä keino osoittaa sitä. Mutta kun en niitä voi kasvotustenkaan sanoa vaikka niin haluaisinkin.

Ensiksin haluan sanoa että olet ollut parasta mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen 26-vuoden aikana. En ole ikinä ennen kuullut niin kauniita sanoja kuin sinulta sain kuulla. Muistan edelleen miten leveä hymyni oli jouluaattona kun sanoit mitä minua kohtaan tunnet. Enkä luultavasti tule sitä ikinä unohtamaan. Aika sinun kanssa on ollut jotain niin uskomatonta, kun heräsin, heräsin hymyillen koska tiesin että minulla on sinut, nukahdin hymyillen ja onnellisena sinun ansiosta.

En olisi ikinä uskonut että olisin joskus niin onnellinen kun olin, enkä hetkeäkään kadu että olen sinuun tutustunut ja ihastunut. toivon että saan sen vielä joskus kokea kanssasi uudestaan.

Joku voisi sanoa typeräksi sitä miten syvästi sinuun rakastuin tässä ajassa, mutta minä en sitä ainankaan häpeä mitä sinua kohtaan olen tuntenut ja tunnen yhä edelleen.

Ja yhä edelleen mielessä, ajatuksena, haaveena, toiveena, unelmana on meidän yhteinen tulevaisuus, kunhan meitä erottava asia ei enää erota meitä. tapahtuuko niin ikinä, sitä en tiedä mutta sitä minä toivon koko sydämestäni.

Minäkin tein virheeni, sitä tehdessä en tajunnut miten isoa virhettä olen tekemässä, tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä sanoja kirjoittamattomaksi. Vaikka niin kovasti haluaisinkin. Ja sitä on varmasti vaikea uskoa mutta sillä ei ollut mitään tarkoitusta satuttaa tai loukata sinua, en niin halua ikinä tehdä varsinkaan ihmiselle kenestä välitän.

Haluan sitä kumminkin pyytää anteeksi koko sydämestäni ja toivon että joskus pystyt luottamaan että en sinua halua satuttaa, en nyt enkä tulevaisuudesssa.

Jos tämä olisi paperi tämä olisi märkä kyynelistä.

I love you and you are everything i want <3

Välilihakeitto sanoi... (tänään 20:13)
Mielummin teen töitä ja elätän itse itseni, kuin lojun saamattomana paskan sängyn pohjalla itkien miksei ole pienellä ja surkealla ihmisellä rahaa edes vittu glögiin yhyy [keskisormi] Ainoa huono puoli työssä on se, että joutuu maksamaan veroja, jolla elätetään sinun kaltaisia saamattomia ja laiskoja pummeja, jotka luulevat niin saatanan ovelina huijaavansa yhteiskuntaa kun eivät tee töitä. Suksi vittuun oravanpyöräsi kanssa, pysy siellä ja kuole nälkään [keskisormi]


lartza_85: Provosoidu ja mene vielä hieman lisää henkilökohtaisuuksiin. tosin enpä kyllä muunlaista vastausta sinulta odottanutkaan. tänään 19:47


Välilihakeitto Ja mitenköhän menin nyt mielestäsi henkilökohtaisuuksiin? Viittaamalla sinun omaan itkuparkusäälikäämuayhyy -tekstiin? tänään 19:51

lartza_85 kovasti se koittaa päätään aukoa vaikka asioista ei mitään tiedäkään smile Kipitäppäs nyt kantamaa lisää veroja siitä, saksalaiset pankkiirit tarvitsee niitä lisää. tänään 19:53


Välilihakeitto Kovasti se koittaa nyt olla vastaamatta kysymykseen koska on surkea ja pieni ihminen joka itkee itsensä uneen joka ilta yhyy tänään 19:54

lartza_85 Itseasiassa nauran tällä hetkellä :D Miksipä edes yrittäisin keskustella järkevästi kanssasi kun sinä et siihen pysty? tänään 19:56


Välilihakeitto Paskan vitut naurat, kaikki muut nauravat sinulle tänään 20:12

lartza_85 Fiksun kuuloista tekstiä kyllä sinun ikäiseltä ihmiseltä "yes" tänään 20:13

Enää muutama päivä niin joulu on todellakin täällä, monet iloitsevat vapaapäivistä tai ajasta jonka saa viettää perheen kanssa. Tai kenties iloitaan joululahjoista tai ihan vaan jouluruuasta ja tulevasta uudestavuodesta. Taloa koristellaan innoissaan, tehdään jouluruokia ja vietetään aikaa lähimmäisten kanssa. Kuulostaa iloiselle eikös vain?

Mutta entäs yksinäisen syrjääntyneen ihmisen joulu? Yksinäisen ihmisen kohdalla joulu on vaikea aika vuodesta. Päivä päivältä odottaa että josko joku sukulainen olisi muistanut joulukortilla tai josko joku muistaisi yksinäistä edes pienellä paketilla, mutta joka päivä pieni ihminen posteljoonin käynnin jälkeen saa pettyä ettei tänäänkään kukaan minua muistanut.

Mitä enemmän mennään loppuviikkoa kohti sitä useampi alkaa hehkuttamaan joulusta tai jos ei löydy hehkuttamista niin valitetaan että taitaa tulla musta joulu tänä vuonna. Aikaa jolloin yksinäisen ihmisen tekee mieli poistaa itsensä jokaisesta sosiaallisesta mediasta. Joulu sitä, joulu tätä jne. Perjantaina yksinäinen ihminen saattaa katsoa rahapussiaan löytyisikö häneltä edes sen verran pussista rahaa että voisi ostaa itselleen muutaman joulutortun ja riisipuuroa jos niillä saisi edes hieman joulutunnelmaa.

kuin ihmeeksi pussista löytyy sen verran rahaa että nämäkin jouluherkut yksinäinen ihminen saa, kinkku ja graavilohi ja rosolli ja muut herkut ovat vaan unelmaa mistä yksinäinen työtön voi vaan unelmoida "ehkä ensi joulu on parempi" ajattelee hän mielessään jo etukäteen koska osaa aavistaa mimmoinen joulu hänellä tulee olemaan.

Päivä kääntyy viimein launtaihin, ennen kaikkea launtai aamuun, on jouluaatto. Yksinäinen ihminen avaa television, joulupukin kuuma linja, yksinäinen päättää hetken katsoa sitä jos iloiset lapset piristäisivät omaa joulutunnelmaa samalla kun odottaa kahvin tippumista ja torttujen paistumista.

Yksinäisen olo pahenee viimeistään siinä vaiheessa kuin lumiukko tulee telkkarista, katse kuin naulautuu televisioon, onhan se monesti nähty ja osataan ulkoa mutta jotain siinä on että se on pakko katsoa.

Viimeistään tämä oli se mitä yksinäisen ihmisen ei olisi pitänyt tehdä, viimeistään tämän jälkeen joulumieli on tiessään. Yksinäinen ihminen kävelee koneelle ja aukaisee kuvakeen ja naamakirjan. "you have 0 friend online would you like the hug" automaattinen teksti kun kukaan ei ole paikalla, masentava semmoinen toki. Yksinäinen ihminen yrittää josko löytäisi jotain ajateltavaa ja käy läpi ylen, hesarin ym. sivut, joka paikassa on samat otsikot joulurauha julistettiin turussa, "joulu meno liikenne sujunut rauhallisesti" "näin malliperhe x viettää jouluu" "tässä ovat joulun suosituimmat lahjat"

Jopa media pursuaa kaikkea joulusta. Tässä vaiheessa yksinäisellä ihmiselle nousee kyynel silmää kulmaan ja on menossa ottamaan lämmittävän kossuglögin, kunnes puhelin soi viestin merkiksi "hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivoo serkku anne perheineen." Hetkellinen hyvinvointi nousee yksinäisen mieleen, mutta vain lyhyt kiitos ja joulun toivotukset takaisin koska ei halua häiritä toisten iloista perhejuhlaa.

Ja näin yksinäinen menee tekemään itselleen kossuglögin ja pistää kylpyveden valumaan "ei edes joulusaunaa tänä vuonna" hän mietiskelee tähän täytyy nyt tänä vuonna tyytyä ja juo glögin ja menee tekemään uuden. loppuilta yksinäisellä menee samalla tavalla, kaikki telkkarissa ja koneella muistuttaa kuinka yksinäinen hänen joulu onkaan. Välillä äiti saattaa jopa soittaa ja toivottaa hyvää joulua ja yksinäinen saa pientä hyvän olo tunnetta kun häntä muistetaan, mutta pian puhelun jälkeen se unohtuu mielestä.

Lopulta yksinäinen on valmis menemään nukkumaan kun hän saa viestin ystävältään "hyvää joulua jani, olet minulle tärkeä <3" Yksinäisellä nousee hymy eikä tunne enää oloaan enää yksinäiseksi ja vastaviestin jälkeen voi mennä nukkumaan onnellisena.

Muista siis sinäkin sinulle tärkeitä ihmisiä jouluna koska pelkästään pieni ele voi saada ihmisen hymyilemään. Ja yksinäisen ihmisen joulun tuntumaan paljon paremmalta.

Viimeiset 12-vuotta tämä asia on minua ahdistunut, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Paikassa nimeltä kuvake, varsinkin gallup-alueella se saa suuriakin ahdistuksen tunteita aikaiseksi.

Kysehän on siis seksistä, tarkemmin ottaen seksin puutteesta. Eikä suinkaan ole kyse mistään teiniangstista "nyyh kun mua panettaa kun en oo saanut kahteen viikkoon" vaan asia koskettaa itseäni syvemmin, onhan minulla sentään kaksi tervettä kättä joten osaan panetuksen tunteen saada pois.

Se mikä siinä ahdistaa on seksuaallinen kokemattomuus, yläasteesta lähtien joutunut muiden seksijuttuja kuuntelemaan monia vuosia ennen kuin itsellä oli minkäänlaista kokemusta.

Kun viime kokemusta sai ne jäivät aina hyvin yksittäisiksi kerroiksi, joten ei niistä mitään kokemusta saada kun asiat menivät pimessä launtai iltana peiton alla.

Nelisen vuotta sitten ahdistus oli huipussaan ja kaikki alkoi vaikuttamaan jo lähes epätoivoiselle. Kunnes pieni valonpilkahdus, eli nainen (harvinaisen paljon valehteleva semmoinen) johon ihastuin sattui kohdalle. Puhuin hänelle jo silloin siitä että haluan suhteen jossa myös seksiä olisi riittävästi, eikä kyseisellä naikkosella mitään sitä vastaan ollut.

Valitettava totuus paljastui tosin valitettavan pian, kun edes suhteen alkuvaiheessa seksistä ei tullut minkäänlaista alkuhuumaa, vaan seksielämä muistutti lähinnä 20-vuotta yhdessä olleiden seksielämää (tosin varmasti monilla 20-vuotta yhdessä olleilla siltikin parempi seksielämä) Siinä ei ikinä ollut mitään uutta silloin harvoin kuin sitä edes oli. Edes asiasta monesti keskusteleminen ei mitään auttanut tai tilanetta korjannut.

Nyt kun tuosta parisuhde helvetistä päässyt eroon niin siltikin tämä pitkään vaivannut asia ahdistaa edelleen, kenties jopa enemmän kuin ikinä ennen.

Ikää kumminkin löytyy jo näinkin paljon, kokemusta seksielämässä puolestaan löytyy vähemmän kuin keskiverto 14-vuotiaalta teiniltä. Kenties jopa vähemmän, koska jopa niin yleinen asia kuin suihinottaminen on jäänyt minulta kokematta.

Täytyy vain jatkaa odottamista että vielä saa kumppanin kenen kanssa seksielämäkin viimeinen toimisi ja saisin viimein tämänkin painolastin pois hartioiltani.

Mies oletko kyllästynyt siihen että naiset kuvakeessa ovat ylimielisiä eivätkä välttämättä kommentoi edes asialliseen kommentiin jos naamataulu ei miellytä?

Nyt on tullut aika pistää asiaan kapuloita rattaisiin, joten viikolla 50 tulee olemaan viikko: Mies, elä tee aloituskommentteja naiselle viikko jonka on ideoinut käyttäjä Mr.Smith asiasta lisätietoja löytyy blogista osoteessa

http://kuvake.net/blogs/view.php?id=330180

Ja jotta homma ei menisi yksipuoliseksi niin käyttäjä majsu on ideoinut samalla viikolle, nainen, kommentoi/kehu miestä ensimäisenä osoitaaksesi etteivät naiset todella ole juurtunut vanhan aikaiseen ajattelu tapaan jossa vain miehen kuuluu tehdä aloite kaikkeen, siispä nainen toimi viikolla 50, tai mikseipä saman tien ja kehu miestä kuvakeessa, lisätietoja tästä löytyy osoiteesta
http://kuvake.net/blogs/view.php?id=331514

Lartza kiittää ja kumartaa huomiosta ja toivoo että mahdollisimman moni mies sekä nainen osallistuisi edellä mainittuihin asioihin :)

Nopean googletuksen tulos nuorten syrjääntymisestä on karua luettavaa, puhutaan että jokainen syrjääntynyt ihminen aiheuttaa 1,2 miljoonan euron verojen menetykset valtiolle ennen kuin ihminen täyttää 60-vuotta. Siis voiko edes olla todellista että kun puhutaan tämmöisestä asiasta niin suurin osa googlen hakutuloksista perustuvat siihen kuinka paljon valtio kärsii tästä?

Nopea väliaika kysymys kumpaa itse arvostat enemmän, sitä että sinulla on tiivis sosiaallinen verkosto ja et syrjäydy arkielämän ulkopuolelle vai se menettääkö valtio murto-osan vuosibudjetistaan?

Muutenkin kirjoituksista paistaa läpi että kun puhutaan syrjääntymisestä puhutaan lähinnä työelämän ulkopuolelle jääneistä toimeentulotuella elävistä nuorista. Onko nuori syrjääntynyt jos ei käy töissä mutta omaa laajan sosiaallisen verkoston. Vai voisiko syrjääntynyt nuori olla jopa se koulussa käyvä aina yksin oleva nuori jolla ei ole kavereita.

Omaa arvomaailmaa tarkastallen jälkimmäinen kuulostaa enemmän syrjääntyneelle. Ensimmäisestä esimerkistä voidaan puhua paremmin termillä työelämän ulkopuolelle syrjääntynyt.

Jouduin jonkin aikaa lukemaan googlen hakutuloksia kunnes viimein löysin edes maininnan syrjääntymisen yhteydessä sosiaallisista suhteista. Tämä löytyi mannerheimin lastensuojeluliiton kannanotosta "nuorten syrjääntyminen pysäytettävä." Jossa nopeasti laskettuna oli 84 riviä tekstiä joista 78 riviä käsitteli nuoren kuoluttamista/töihin menemistä työpajoja ym. ja vain 6 riviä käsitteli sosiaallisia suhteita.

Jos ajatellaan työelämän ulkopuolella olevaa nuorta niin uskoisin että tämmöiselle nuorelle olisi tärkeämpää löytää kavereita/kaveriporukka ja kenties löytää jopa ystävä. Uskoisin että tällöin työttömyys ei tuntuisi niin pahalta ja kenties voisi saada jopa lisää motivaatiota löytää se työpaikkakin.

Ja tuo on mielestäni se asia mihin entistä enemmän pitäisi kiinnittää huomioita kun puhutaan syrjääntymisestä. Nuorille voisi/pitäisi järjestää enemmän yhteisiä aktiviteettäjä, vaikka muiden samassa tilanteessa olevien nuorten kanssa. Uskon että tällä voisi olla positiivinen vaikutus myös työelämästä syrjätyneisiin nuoriin. Tosin myös työpaikka ym. voivat auttaa nuoren syrjääntymiseen ja auttaa saamaan nuorella kavereita myös tätä kautta. Mutta se voi myös aiheuttaa nuoren entistä pahemman syrjääntymisen, ja kenties jopa masenuksen. Nuoret ovat yksilöllisiä emmekä voi odottaa että jokaiseen syrjääntyneeseen nuoreen toimisi sama menetelmä ehkäistä syrjääntymistä.

Ja jotta kukaan ei käy valittamaan niin osa syrjääntyneistä nuorista eivät edes halua hypätä "oravanpyörään" ja ovat tyytyväisiä elämäänsä wowin äärellä virtuaalikavereiden kanssa.

Kun mediassa puhutaan syrjääntymisestä, ei heitä silloin kiinnosta montako ystävää vai kaveria sinulla on vaan yksinkertaisesti vain siitä käytkö sinä töissä maksamassa veroja tai tuletko lähitulevaisuudessa maksamaan veroja.