Sannaski

Pääsyt siihen pisteeseen että antaa itsestään jotai aitoo. Kertoo mietteistään ja ajattelu tavoistaan.
Huomannut että kelle ei edes kannata yrittää kertoa mitään koska he eivät ole samalla aaltopituudella ja sanovat että mietin asiat liian monimutkaisesti, tai stressaan turhasta tai yks mun "suosikki" on että rauhoitu ..... Siis joku sanoo mulle rauhoitu nii mulla nousee semmonen vihan tunne. Että sillai kuka sä oot mulle sanomaan että rauhoitu?!
Hirveen harva on oikeesti valmis kuuntelemaan pelkästään.
Kaikilla on joku super neuvo tai käsite siitä miten asian pitäis hoitaa.

Pitkät keskustelun jälkeen. Kun on selittänyt ajatusmalli ja kaikki.
"Eiköhän sä nytte ylireagoi?"
No en mä nytt vittu ylireagoi. Kai mä tiedän miten tunnen asiat ? Väitätkö että sä tiedät paremminku mä mitä ajattelen asiat?

Kai sitä pitää vaan valkata paremmin kelle avautuu ja kelle ei.

Oman mielen syövereitten jakaminen saa riittää. Takas mun kuplaan ja suojausta nostamaan.

Ehkä joskus uudestaan kun lähipiiri on valmis siihen. Säästyy monet tunteet ku niitä vaan lakkaa näyttämästä (:

Kevään tuloa on odotettu innolla ja sen järjestettyjä tapahtumia.
5 viikkoa ja 4 päivää puolimaratoniin
sekä ilmottauduin vähän aikaa sitte sellaiseen ku Tough Viking tapahtumaan nii siihenkin pitäis alkaa treenaa.

Myös työrintamalla näyttää olevan täys kesä tulossa.
Uudessa työpaikassa menee ihan kivasti ja
vanhaankin paikkaan yrittävät kovasti saada mua kesäksi.
Kiva olla haluttu ja tietää että on tehnyt työnsä hyvin kun haluavat takasin töihin.
Toivottavasti saan kaiken järjesteltyy että jokainen osapuoli olisi tyytyväinen tappamatta itseäni työllä.
Vaikka koen työni täyttäväksi niin haluaisin kumminkin ehtiä tavata ihmisiä ja perhettä kesällä.
Odotan kesää innolla vaikka tiedän että se on työntäyteinen.

Kesällä voin arvella että enpä ehdi hirveesti käydä thainyrkeilyssä mutta onneksi on sali kortti nii pääsee vaikka keskellä yötä salille jos huvittaa.
Yläkropan treenaaminen oisi ihan hyvä juttu ennen Tough Viking kisaa.
Vinkkejä saa laittaa miten esim. punneruksista sais kivoja toistoja.
Yläkroppa nii huonos kunnossa että en saa yhtä leuanvetoa edes tehtyä x)

Suunnitelmissa myös että laittaisin parvekkeelle kasvulaatikot mutta tulipa mieleen että jos oon aina töissä tai poissa nii mitenköhän ehdin niitä kastella?
Ja enpä nyttekään syö hirveesti kotona nii luultavasti en tule edes syömään satoakaan vaikka oisin kasvattanut itse. Se taitaa mennä ens kesäksi se projekti.

Semmoiset kevät/kesä suunnitemat tiedossa (:
Joku muukin innoissaan tulevasta Kesästä? :D

1, 2, 3. 1, 2, 3. 1, 2, 3.....
Valssin perus lasku. 1, 2, 3.
Ensin mennään eteenpäin yksi askel ja toinen ollaan paikallaan.
Kolmas mennään taksepäin.
Tätä tanssitaan pareittain ja partnerina on elämä.
Riippuen tilanteesta kumpi on vievä osapuoli joka päättää mihin suuntaan mennään.
Välillä mennään eteenpäin ja välillä taaksepäin. Pari pyörähdystä oikealle ja pari vasemmalle.
Ikään kuin elämän on tapana liikkua.
Elämän kanssa tanssiminen on välillä hyvin vaikeaa kun ei tiedä kumpi vie ja kumpi seuraa.
Just kun on saanut hyvän vauhdin alleen, yhtäkkiä onkin jalat ristissä ja löytää itsensä maasta.
Ylös vaan uudestaan ja uudelleen koittamaan. Jossain vaiheessa kun on kaatunut aivan liian monta kertaa, ei vaan jaksais nousta ylös. Haluais vaan jäädä makamaan maahan.
Elämä kumminkin jatkaa tanssimistaan yksikseen.
Siihen jäät katsomaan kun elämä tanssii yksikseen.
Hän ei mene minnekkään mutta ei myöskään pyydä mukaan tanssimaan.
Kumminkin tiedät että saat ihan milloin vaan tarttua elämää kädestä ja jatkaa valssimista.
Ihan milloin vaan, milloin vaan huvittaa mutta sinun on vaan ymmärettävä että vaikka kaadut kuinka monta kertaa tahansa nii on kumminkin sinun päätöksesi jatkaa valssimista elämän kanssa.
Jos et enään nouse ja tartu elämää kädestä niin huomaat jossain vaiheessa jääväsi paitsi kaikesta hauskuudesta ja ilosta mitä valssiminen tuo tullessaan.
Voit nousta siitä ja päättää että sinä olet se vievä osapuoli. Tai ainakin yrittää.
Just kun huomaat ollessasi Viejä nii huomaat olleesi viety.
Loppujen lopuksi annat kumminkin elämän viedä.

Oletko koskaan antanut lahjan ihmiselle ja et ole saanut sitä reaktio mitä toivoit siltä ihmiseltä? Vaikka lahja on hyvä ja kalliskin nii se ei välttämättä ole tälle henkilölle oikeanlainen.
Luin pari päivää sitten artikelin aivokemiasta ja hormoneista (
https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/mieli/jos-et-tajua-kumppaniasi-syy-voi-olla-aivokemiassa-tunnista-oma?fbclid=IwAR3LDcizhPVVzDf92Plk2-_C_eErJH5Da9i821pb-ZFU4Eukn4-ZL3kz0pE )
ja tänään töissä kun analysoin työkavereitani että mikäköhän hormoni on heidän se'' hallitseva'' sen perusteella miten elävät ja käyttäytyvät.
Ajatust keskeytys tuli kun fb:ltä ilmoitus että ystävälläni on syntymäpäivä . En niinkään kiinnittänyt huomiota siihen ja jatkoin miettimistä ja analysointia. Aloin miettimään ystävien käyttäymistä sekä elämäntapoja ja huomasin myös ystävistäni että heilläkin oli aika selvät hallitsevat hormonit elämässä. Mietin myös että mikä tämän määrittelee ja onko kasvatuksella siihen osaa koska kun esim. minulla ja siskollani on hyvin erillaiset elämäntavat ja käyttäytymismallit. Huomasin myös että minulla ja äidilläni on hyvin samankaltaiset mieltymykset elikkäs varmaankin samat hallitsevat hormonit. Huomasin myös että siskolla ja iskällä voi olla samat. Sitä pitää vielä vähän seurata ja miettiä.
Äidillä on kohta syntymäpäivät ja ensivuonna pyöreät nii pitäis täydellinen lahja hänelle saada hommattua. Olin miettinyt elämysmatkaa mutta se ei vältämättä hyvä idea jos hän arvostaa samoja juttuja kuin minä.
Kun mailalla päähän iskettynä tajusin myös kuinka paljon ''vääränlaisia'' lahjoja olen ihmisille hankinnut heidän ihmistyyppiänsä katsoen. Onhan ajatus tärkein mutta jos haluaa saada toiselle semmosen täydellisen lahjan hankittua niin olisi hyvä tietää että minkälaisista asioista toinen tykkää ja nauttii. Että semmoiselle joka tykkää olla kotona nii varmaankin joku kotiin liittyvä lahja olisi passelli. Tai vaikkapa seikkailialle voisi olla keikkaliput tai jonkinlainen reissu.
Sainpa ainakin suuntaa antavaa lahjaideaa mutsin synttäreitä varten. Onneksi on vielä aikaa suunnitella yksityiskohtia. (:
Tämä on hyvin tiivistetty malli siitä miten ylianalysoinilla pääsen tuloksiin mihin pääsen.
Opin myös paljon itsestäni kokoajan ja ympärillä olevista henkilöistä, joka taas saa minut saavuttamaan tavottettani ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan.

Joo elikkäs juttu meni sillai että olin hukkumassa ja päätin luovutta ennekun se olisi vienyt viimeisetkin elämän ilot.
Otin pari askelta taaksepäin.
Luovuttaminen ei tuntunut mukavalta ja olin todella hajalla ja pimeässä paikassa.
Onneksi olin jättänyt takaoven auki ja pystyin palamaan tuttuun ja turvaliseen paikkaan.
Nollamaan itseni sekä kerämään kokoon ajatuksiani ja mietteitä tulevaisuudesta.
Yllättävää oli kun tasanen tuttu ja turvallinen aiheutti pakosta muutosta tulevaan.
Myllerystä sekä pelkoa että epäonnistunko uudestaan. Se jää nähtäväksi.
Vai otinko opikseni menneestä?
Pakottava muutos ei pelota samalla tavalla enään.
Onni epäonnesta ja uusia haasteita kohti.
Olen myös tavannut henkilön kenen kanssa pystyn puhumaan maailman kaikeudesta joka on harvinaista koska tuntuu että nykyajan ihmiset eivät halua jakaa näkemyksiään tai selventää miksi ovat sitä mieltä mitä ovat.
Erittäin mukavaa kun tuntuu että joku kuuntelee ja auttaa pohtimaan asioita eri kantilta ja kulmalta.
Rauhoittaa mieltä kun tunteet myrskyää ja yliajatteleva luonteeni pääsee valloilleen.
Monesti saanut itseni ahdistumaan asioista johon minulla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa.
Harva omaa enään keskustelun taitoja.
Ei voi muutakun hymyillä ja toivoa että kaikki kääntyy parhaanpain päin.

Ku tuntuu että asiat menee päin persettä mutta kukaan muu ei sitä huomaa.
Jotkut ihmiset laskee liikaa mun varaan asioita ja luulin että olin valmis ottamaan sellaisen vastuun asioista. Enpä näköjään ole. Tästä jos selviän nii voin onnitella itseäni.
Hyvä kuvaus tähän on kyllä että joko opit uimaan tai hukut. Ja mä ihan selvästi oon hukkumassa. Sen sijaan että joku ojentaisi köyttä niin mua heitellään tiiliskivillä. Vai onko tämä vaan mun yliajatteleva luonne joka aiheuttaa tämmöisen fiiliksen?

Mikä siinä on kun tuntuu ettei etene mihinkään suuntaan vaikka parhaansa yrittää?
Pitkästä aikaa alkaa tuntuu siltä että ei riitä mihinkään vaan pitäis jotenkin viel saada se 20% lisää kaikkeen tekemiseen.
Kai se sitte on vaan tällänen kausi meneillään ku pitäis ottaa ohjaista kiinni mutta ei vaan saa siitä otetta.
Taisinpa taas kerran luodessani tavotteeni haukata liian suuren palan itselleni ja eikä ihme että nytte tuntuu siltä että enpä taida ehtiä saamaan kaikkea tehtyä.
Sekin on kun päätän jotain nii yritän kyllä kaikkeni että pääsisin siihen, esim. jos lähtisin kuuta taivaalta hakemaan enkä siihen pystyis nii luultavasti oisin todella pettynyt itseeni.
Välillä ois hyvä jos joku herättäis mut mun omasta pienestä kuplasta ja sanois että et ole supernainen ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse.
Välillä taas tarvis vaan jonkun joka kannustais ja tsemppas eteenpäin.
Kai sitä pitää vaan ite tsempata itteään eteenpäin ja yrittää ens kerral laittaa itelleen realistiset tavotteet.
Ja mitä mä ny tässä ruikutan ku oon kasannu tälläsen urakan itelleni.
Miten petaa nii saa maata, meni kai sanonta.
Kiva ois vaa saada se sellanen riittävyyden tunne joka on ollu hukassa jo jonkin aikaa.

Paljonko vuosia täytät seuraavana syntymäpäivänäsi? - 23
Voisitko seurustella jonkun 9 vuotta vanhemman kanssa? - no ehkä, menee aika rajalle.
Oletko koskaan ollut todella ihastunut? - kyllä
Oletko hyvä peittämään oikeat tunteesi? - juu melkeen mestari siinä x)
Mainitse yksi asia, jota odotat innolla? - synttäreitä
Oletko ikinä kävellyt seinää päin? - hehhe. Joo mitäköhän tähän vastais.

Mitä teit kello 8 tänä aamuna? - töissä
Oletko hyvä matematiikassa? - oon :D
Jätätkö koskaan puhelinvastaajaviestin? - eeh
Seurusteletko? - noup
Haluatko isona naimisiin? - jaa'a
Antaisitko anteeksi, jos kumppanisi pettäisi sinua? - antaisin anteeksi mutta en jäis siihen suhteeseen enään.
Voisitko mennä naimisiin rahan takia? - en todellakaan
Onko kukaan koskaan sanonut rakastavansa sinua? - on

Tulee oikee teinimäinen olo ku tälläsiä tekee x)

Aina välillä tekis mieli laittaa elämä pauselle ja vaan miettiä mitä tulikaan tehtyä. Olisinko tehnyt asiat toisin jos oisin tiennyt lopputuloksen ? luultavasti en.
Mikä oli tämän asian määränpää? En tiedä itsekkään. AIka juoksee ja minun pitäis tietää mitä mä haluan ja millon. Monta asiaa olen laittanut liikkeelle mutta hyvin harvan olen saanut valmiiksi ja nytte aika alkaa loppua.
Tuntuu vähän että elämä ois tällä hetkellä kilpajuoksua jota on mahdotonta voittaa. Ainahan ei voi voittaa eikö niin? Kaatuko maailma siihen? Ei, ei se ole ennenkään.
Välillä on hyvä tehdä itselleen täystuhon ja sitte siitä nousta uudestaan vahvempana kuin koskaan.
Mutta mikäköhän sai minut painamaan täystuho nappia? Varmaan se koska olin ajanut itseni nurkkaan kaikilla omilla vaatimuksillani ja valinnoillani.
Päästin itseni irti omista vaatimuksistani ja elämä helpottui mutta se ei riittänyt. Jälleen kerran kysyn itseltäni että mitä seuraavaksi?
Mitkä ovat kahleet jotka pitävät minut nurkassa? Omat valinnat ja että pääsisin pois nurkasta. Oli aika miettiä valinnoita, tulevia ja menneitä. Päätöksen teko kesti kauan ja moneen otteeseen muuttukin.
Sitten tapahtu jotain mikä varmisti päätökseni ja tiesin että se on tehtävä. Tiesin että vanhaan ei voi enää palata, koska tiesin mitä halusin. Siinä hetkessä iso kivi tipahti harteilta ja kahleet avautui. Jonkun mielestä valintani ja vaatimukset itsestäni ovat typeriä ja tyhmiä mutta omapahan on elämäni ja vain itse voin elää sen.

1. Suutelisitko minua?
2.Nukkuisitko kanssani sängyssä vaiko sohvalla?
3.Nukkuisitko päällä, alla, vieressä vai sohvalla?
4. Nukkuisimmeko yön vai valvoisimmeko?
5.Millä tavalla valvottaisit minua?
6.Jos minulla olisi kylmä niin saisitko minut lämpiämään?
7. Kerro paras ulkonäöllinen ja henkinen piirteeni?
8. Mistä pidät minussa?
9. Kuvaile minua kolmella sanalla.
10. Pidätkä minusta?
11. Voisitko kuvitella seurustelevasi kanssani?
12. Jos niin miksi?
13. Panisitko minua?
14. Rakastelisitko kanssani?
15. Pistätkö tämän omaan blogiisi että voin vastata sinulle?