Dark_Silence

Olen aika tyytyväinen itseeni. Aloitin ammattikorkeakoulun verkko-opinnot tammikuussa ja jäin opintovapaalle. Koulu on sujunut kaiken kaikkiaan hyvin mutkattomasti ja kevään keskiarvo onkin tällä hetkellä yli 4, eikä yksikään arvosana ole alle sen. Ainoastaan englannin kokonaisarvosana saattaa mennä sen alle, vaikka tein kyllä paljon työtä kielitaitoni edistämiseksi ja parantamiseksi. Suullisestakin kokeesta sain yllättäen arvosanaksi 4.

Olen saanut opiskella itseäni aidosti kiinnostavia aiheita ja kirjoittaa monenlaisia töitä. Psykologiaa ja siihen liittyvää materiaali on paljon. On ollut ihanaa päästä taas tuottamaan tekstiä ja viilaamaan sitä, sillä olen aina ollut siinä taitava. (Niin, Kuvakkeessa en jaksa siihen panostaa, myönnetään.) Tuntui myös mukavalta saada erään ison raportin kieliasusta erityinen kiitos ja maininta.

Ylipäätään opintovapaalle jääminen oli erittäin viisas valinta. En olisi millään kyennyt hoitamaan koulua ja töitä samaan aikaan, etenkin kun haluan oikeasti oppia nämä asiat enkä vain päästä läpi. Ylipäätään mielenterveys ja hyvinvointi on parantunut huomattavasti kun ei enää aamulla tarvitse nousta työhön josta ei yhtään pidä ja jota ei koe merkitykselliseksi saati saa edes sellaista palkkaa, että sillä eläisi mukavasti. Motivaation suhteen on tosin myös työnantajalla oma vaikutuksensa, hän kun ei vaivaudu antamaan positiivista palautetta kenellekään.

Summa summarum, elämä on tosi hyvää satunnaisista "ahdistuskohtauksista" huolimatta. Mulla on aivan ihana puoliso ja meillä paljon yhteistä tekemistä. Ulkoillaan, käydään uimassa, nauretaan superpaskoille vitseille liian kauan. Pakataan hetken mielijohteesta auto täyteen tavaraa ja lähdetään jonnekin jumalan selän taa telttailemaan. Hänellä on terve suhtautuminen alkoholiin (mikä on mulle erittäin tärkeää) ja hän on rehellinen.

Tänään alkaa koko kesän mittainen työharjoittelu. Onhan se vähän jännittävää kun en ole koskaan tämän alan töitä tehnyt, mutta eiköhän sekin mene ihan hyvin.

https://issuu.com/ensi-jaturvakotienliitto/docs/seurusteluvv_2019_verkkojulkaisu_final

Lähisuhdeväkivaltakurssin antia. Luku löytyy opuksen sivulta 24.

Minusta luku on todella järkyttävä. Koko kurssi on aihepiiriltään melko raskas, mutta jotkut yksittäiset faktat ja luvut ovat erityisen karmivia.

Koin keväällä 2021 massiivisen burn outin, eli noin puolitoista vuotta sitten. En ehtinyt nukkua enkä syödä, ja tein pitkiä työvuoroja. Ei ollut poikkeuksellista valvoa lähes vuorokautta samoilla silmillä ja tehdä töitä yhteensä 15-20 tuntia. Pahimmillaan sain nukuttua 20 minuuttia työvuorojen välissä, sillä työajat olivat todella epäsäännölliset. Sinä iltana soitto töihin tuli klo22.20. Unta sain kymmenen maissa.
(Ajoin siis rehua kuljettavaa yhdistelmää. Auto liikkui ympäri vuorokauden, kuljettaja vain vaihtui.)

Toipuminen on ollut yllättävän pitkällinen prosessi. Menetin lähimuistini melko pahasti, ja uuden oppiminen ja ymmärtäminen oli erittäin vaikeaa, toisinaan jopa mahdotonta. En osannut enää laittaa autosta vilkkua päälle miettimättä erikseen, vaikka olin silloin ajanut ammatikseni jo monta vuotta. Täällä Kuvakkeessa ihmisten pilkka ja iva minua kohtaan aiheesta tuntui todella pahalta, kun yritin pysyä keskusteluissa mukana, ja unohdin punaisen langan puolessa välissä ja ymmärsin väärin. (Eipä sillä, että oma käytös olisi aina täydellistä, mutta toisen sairauden pilkkaaminen on todella julmaa.)

Työskennellessäni edelleen rehuautossa paniikkihäiriöni puhkesi pahana uudelleen. Varsinkaan eväitä en pystynyt enää tekemään ilman paniikkikohtausta. Myös matkat töihin saatoin itkeä että en jaksa, ja haaveilla siitä, että ajan autolla metsään niin kovaa, että kuolen, eipä tarvitse mennä töihin enää. Itkin töissä ja kotimatkalla ja kotonakin. Silloinen puolisoni ei millään ymmärtänyt tilannetta, ennenkuin lahosin totaalisesti. Senkään jälkeen hän ei ymmärtänyt, miksi en voinut vain päättää toipua ja parantua viikossa. Se pahensi tilannettani entisestään.

Tänä vuonna olen eronnut, muuttanut ja menettänyt molemmat pappani. Vuosi on ollut raskas, ja toipuminen hidastunut. Jollain tasolla kuitenkin voin paremmin ja jaksan tuntea iloa asioista. Lähimuistini palautui joulukuun tienoilla, ja kykenen taas paremmin normaaliin elämään. Toisaalta paniikkioireet tuntuvat puhkeavan helposti, ja eväiden teko on todella vastenmielistä puuhaa. Smoothieiden tekoa suorastaan vihaan, mutta ne pitävät endometrioosikipuni niin hyvin kurissa, että en luovu niistä.

Ei tässä varmaan auta kuin hiljalleen rämpiä eteenpäin. Olen löytänyt rinnalleni ihmisen, joka ei syyllistä minua mielialanvaihteluista tai ahdistuneisuudesta, vaan usein kysyy, että mikä nyt on. Eilen liikutuin sanoessani, että olen kiitollinen siitä, miten hän kohtelee minua. Hän totesi, että "En minä voi sinua tuomita, kun en tiedä mitä käyt läpi". Se on yksi kauneimmista lauseista, mitä minulle on sanottu.

Kun en osaa käyttää. Hävitin koko yläpalkin (missä on siis asetukset jne) näkyvistä kun selain on auki, enkä osaa laittaa sitä enää takaisin. Ärsyttää. Joskus osasin mutta nykyään käytän konetta niin vähän.

"Otetaan seitsemän litraa satasella kuluttava, ei erityisen taloudellinen auto, ja kehyskuntamittainen kolmenkymmenen kilometrin ajo kahteen suuntaan viitenä päivänä viikossa.

Vertailun vuoksi: keskimääräinen suomalainen työmatka on ollut vuonna 2015 vain puolet siitä eli 14 kilometriä.

Yhteensä viikossa kertyy 300 kilometriä työmatka-ajoa ja kuluu 21 litraa bensiiniä. Kun bensiinin hinta on noussut koronakriisiä edeltäneestä tasosta noin 35 senttiä litralta, siitä johtuvaa rahanmenoa tulee reilu seitsemän euroa aiempaa enemmän.

Kuukaudessa tämä tekee noin 29 euroa, mikä on hieman yli prosentti suomalaisen mediaanipalkasta ja selvästi alle prosentti keskipalkasta.

Hieman paremman kaljatuopin tai juustokimpaleen kokoinen lisäkulukin viikossa saa silti järkevät aikuiset huutamaan kuin pikkulapset. Yhyy yhyy, tulkaa auttamaan hallituksen tyttökommunistit, markkinatalous kiusaa."

Tämä laskelma on suuntaa-antava:
Viime talvena ajamani "rehurekka" kulutti keskimäärin 55 litraa sadalla kilometrillä. Työvuorolle kilometrejä kertyi pyöreästi 400-650, joten otetaan siitä keskiarvoksi vaikkapa 500km. Eräiden löytämieni lukemien perusteella dieselin hinnannousu on samaa luokkaa. Kerrotaan 5x55, saadaan 275 litraa. Se kerrotaan vielä 0,35:llä, jolloin tulokseksi saadaan 96,25e. Lähes sata euroa siis. Työvuoroja vuorokauteen mahtui kaksi, ja rekka liikkui yleensä vähintään 1000 kilometriä vuorokaudessa. Vuorokauden kulut ovat siis nousseet miltei 200 euroa, mutta rahtihinnat eivät ole nousseet.

Tietenkään hallitus ei mitään raakaöljyn hinnalle mahda, mutta tällaiset kehän sisäpuolella asuvat Oskarit saavat veren kiehumaan.

"Silti hätä on hyväksytty pääministeritasolta. Helsingin Sanomat uutisoi tiistaina, että valmisteilla on arviolta sadan miljoonan euron tukipaketit. Toiset suunnitelmataloudet ovat parempia kuin toiset."

Eivätkö he näe, että vaikutukset ovat huomattavasti suuremmat kuin se, että Marjatan työmatkakustannukset kasvavat 30 eurolla kuukaudessa? Eivätkö he ymmärrä, että moni ihminen joutuu ajamaan toiselle paikkakunnalle työn takia, koska muutto ei ole aina mahdollisuus? Silloin työmatkaa kertyy rutkasti enemmän kuin 14 kilometriä.

Voidaan toki ajaa suomalainen logistiikka nurin ja korvata se ulkomaalaisilla firmoilla. Eihän se Oskaria liikuta, kun Sodankylään ei enää Keskon ruokarekka kulje. Enkä mitenkään halveksu ulkomaalaisia kuskeja, mutta totuus on, että Girtekan kaltaisissa yrityksissä työolot ja välineet ovat kurjia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b901c60-79ec-4851-820b-238231fe89ba

"Ihmisen mieltä vaivaa myös itsekeskeisyysharha. Itsekeskeinen ajattelu saa meidät uskomaan, että olemme keskimääräistä autonkuljettajaa parempia, tai että meillä on parempi huumorintaju kuin ihmisillä yleensä. Ajatus on inhimillinen, mutta totuus on, että ihmiset ovat hämmästyttävän samanlaisia ja toimivat hyvin ennalta arvattavasti.

Luotamme yleensä liikaa siihen, mitä uskomme tietävämme. Aliarvioimme puutteitamme ja yliarvioimme tietojamme. Samoin aliarvioimme sattuman merkitystä tapahtumissa ja analysoimme tapahtumia jälkiviisauden harhaisella varmuudella. Emme näe ilmeistä, emmekä näe sitä, ettemme näe. Aivan liian usein luulemme itsestämme liikoja."

S.184
Terho Miettinen/ Raija Pelli
Harhaanjohtajat

"Iltalehti kysyi uudistuksessa kansaa askarruttaneista seikoista Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntijalta Jukka Hopeavuorelta.

Merkkien ihmishahmot muuttuvat sukupuolineutraaleiksi. Miksi?

– Tarkoitus on ollut tehdä merkeistä yksinkertaisempia ja havainnollisempia. Tämän sukupuolineutraaliuden on joku tähän omista haluistaan uittanut. Me emme ole sellaista missään vaiheessa halunneet tai yrittäneet: lähtökohta on siellä Wienin liikennemerkkisopimuksen merkeissä, joissa on tämän tyyppisiä hahmoja. Lisäksi koneella on helpompi tehdä tuon tyyppisiä kuvia, kun merkkejä ei enää piirretä käsin."

https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/f7f84b76-2a15-412e-8050-1fc38c093f8f

"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan koronarokotteet suojaavat myös tartunnan saamiselta ja levittämiseltä. Suojateho vaihtelee kuitenkin ihmisten välillä.

Nohynekin mukaan ensimmäinen rokoteannos suojaa "kohtuullisesti" ja toinen annos "erittäin hyvin" levittämästä virusta eteenpäin.

Tartuttavuus vaihtelee kuitenkin ihmisten välillä.

– Supertartuttaja-ilmiö pätee myös rokotettuihin. Se, kuinka paljon tartuttaa virusta eteenpäin on hyvin yksilöllistä ja riippuu siitä, kuinka hyvin ihminen muodostaa vasta-aineita ja toisaalta erittää virusta.

Nohynekin mukaan tuoreessa israelilaistutkimuksessa yksikään 146:sta täysin rokotetusta koronatartunnan saaneesta ei levittänyt tartuntaa eteenpäin.

– Se kertoo siitä, että kahden rokoteannoksen jälkeen jatkotartuttaminen on vähäistä, vaikka ihmisellä itsellään olisi tartunta.

Toisaalta Nohynekin mukaan esimerkiksi Kanta-Hämeessä on todettu tapauksia, joissa kaksi koronarokoteannosta saanut on levittänyt tartuntaa eteenpäin."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/estaako-rokote-tartunnan-levittamisen-thl-n-nohynek-tyrmaa-ps-n-purran-vaitteet-ei-ihan-vastaa-taman-paivan-ymmarrysta/8201470#gs.f3p25m

THL ei vältä rokotteen täysin estävän levittämistä, mutta kaksi rokotusta selvästi vähentää riskiä. Toki 146 ihmistä ei ole kovin suuri otanta, mutta vaikea uskoa, että kyseessä olisi sattumakaan.

,....


"Vakavilta, sairaalahoitoa vaativilta oireilta rokotteet antavat yhtä hyvän suojan variantista riippumatta.

– Huolta aiheuttaa se, että deltavariantti pääsee leviämään osittain rokotetuissa ihmisissä helpommin kuin alfa tai Wuhanin kanta. Kaksi rokoteannosta saatuasi olet itse erinomaisessa suojassa vakavalta taudilta, mutta huonolla tuurilla voit välittää virusta eteenpäin, sanoo Nohynek.

Israelissa deltatartuntaketjut ovat jatkuneet jopa kahden rokoteannoksen läpi, Nohynek kertoo.

Samankaltainen tilanne koettiin myös Kanta-Hämeen keskussairaalassa, jossa 17 ihmistä kuoli koronaketjun seurauksena.

Sairaalan työntekijä sai tartunnan kahdesta rokoteannoksesta huolimatta ja levitti sitä tietämättään osastolla. Valtaosa tartunnan saaneista oli ottanut ensimmäisen rokotteen ja monen oireet olivat lieviä.

Deltavariantin torjunta limakalvoilla vaatii jopa kolme ja puoli kertaa enemmän vasta-aineita kuin muilta virusmuunnoksilta suojautuminen. Sen vuoksi rokotteet tehoavat siihen kehnommin kuin toisiin variantteihin.

Ensimmäinen koronarokote antaa 49 prosentin suojan alfavariantin aiheuttamaa oireista tartuntaa vastaan, mutta vain 35 prosentin suojan deltavarianttia vastaan, kertoo tuore selvitys. Alkuperäiseltä virukselta ensimmäinen annos suojaa yli 60 prosenttisesti."

https://yle.fi/uutiset/3-12018746

Deltavariantti vaikuttaa olevan muita variantteja huomattavasti ärhäkämpi. Rokote kuitenkin näyttäisi hieman suitsivan myös sen levitettävyyttä.

Koronapassista voi sen sijaan olla montaa mieltä, eikä tämä blogimerkintä siihen liitykään. Minulla ei ole aiheeseen henkilökohtaista mielipidettä. Olisi toki suotavaa, että hoitohenkilökunta ottaisi rokotteen, ja siten vähentäisi oman tartuttavuutensa riskiä.

Toisaalta variantteja lienee tulossa tulevaisuudessa yhä uusia, jää nähtäväksi millaisia ne ovat ja millaisia toimenpiteitä ne vaativat. Eräässä lukemassani artikkelissa (taisi olla Tiede-lehdessä?) virologi arvioi koronan ajan mittaa laimentuvan ja jäävän kausi-influenssan tapaiseksi säännölliseksi taudiksi. Hänen mukaansa se on viruksen evoluution kannalta edullinen vaihtoehto.

Itse olen saanut kaksi rokoteannosta ja käytän maskia jatkossakin. Pienimuotoisia sivuvaikutuksia rokotteesta on ollut, mikä ei ole mitenkään ihmeellistä, kun puhutaan lääkevalmisteesta ja siitä, että immuunipuolustus kehossa käynnistyy.

Kesä meni oikein kivasti nostohommia tehden Kittilän sähköaseman laajennustyömaalla. Kahdessa viikossa kuukauden tunnit kasaan ja kahdeksi viikoksi kotiin. Ei tuntunut edes kovin raskaalta, vaikka toipuminen viime talven burn outista on edelleen kesken. Pää ei toimi ja muisti prakaa edelleen.

Se ilo on nyt kuitenkin ohi, ja pitäisi päättää, alanko käydä viikkotöissä 300km päässä kotoa, kokeilenko tehdä osa-aikaisesti sitä työtä joka minut poltti loppuun vain jäänkö työttömäksi. Mä en jotenkin jaksa sitä että koko ajan pitää olla päättämässä jotain isoja asioita ja suunnittelemassa tulevaisuutta. Miksei vois vaan mennä pari vuotta niin kivasti, että sais aamulla mennä töihin ja illalla tulla kotiin? Sitten vois kuvitella pään olevan siinä kunnossa, että vois oikeasti harkita sitä opiskelua, mistä olen nyt haaveillut pitkän aikaa. Pitäisi oikeasti olla jaksamista setviä eri aloja ja niiden vaatimuksia ja miettiä, minne on realistista hakea.

Lakiala mua kiinnostaa edelleen, mutta sehän on aika vaativa tai kallis tie lähteä edes väyläopintojen kautta. Toisena innostuin nyt kovasti rikosseuraamusalan sosionomin koulutuksesta, mutta se vaatisi aiemman vankeinvartijantutkinnon ja kaksi vuotta työkokemusta päästä opiskelemaan sitä.

Mitähän mä edes yritän sanoa. Yritän kai sanoa, että mun elämä on taas ihan levällään ja mua vituttaa kun en kykene haalimaan palasia kasaan. Parisuhdekin oli pahasti menossa karikolle, mutta nyt sentään vaikuttaa, että se saadaan pelastettua. Teen koko ajan ihmeellisiä paniikkiratkaisuja enkä saa otetta mistään. Työttömäksi jääminen olisi varmaan oikeasti viisainta, että olisi aikaa harkita seuraavaa siirtoa, mutta ylitunnollisena mä en pysty ajattelemaan moista edes vaihtoehtona, vaikka säästöt kyllä riittäis.

Vali vitun vali.

...mitä tarkoittaa olla parisuhteessa nainen tai mies? Mitä tarkoittaa, että "naisen pitää tukea miestään"?

Eikö se ole ihan itsestäänselvää että parisuhteessa tuetaan toisia tasapuolisesti, arvostetaan ja rakastetaan sellaisena kuin toinen on? Vai onko multa mennyt jotain tärkeää ohi? Voisko joku selventää?

Edit. Siis minusta pitäisi olla itsestäänselvää. Ei aina ole. Mutta se ei liity sukupuolirooleihin millään tapaa.