SamiLiukkonen

11.2
Pitkä viikko ollu takana kun rankkasadeiden takia yhteydet oli alhaalla viikon päivät. Viimeiset 1,5 viikkoa täällä irlannissa ja alkaa olee jo ikävä kotia(lämmintä sellaista).
Tänään käytiin Wexfordissa turisteilemassa ja toiveshoppailemassa. Muutama tavara löyty mutta ei raaskinu ostaa kun käyttötarkoitukseen oli turhan korkea hinta sekä ostin lähes kaikki tuliaiseni jo.
Sää muuttuu aurinkoisesta pilviseksi, tuuli yltyy ja alkaa piskottelee kun odotan noutajaa sovitussa paikassa. Vartti vierähtä; laitan viestin. Toinen sellainen; soitan ja sanoo olevansa 10min päästä täällä. Kolmaskin vierähti ja sitten vasta tullaan hakemaan. Noh onneksi autossa on lämmitetyt istuimet. Matka jatkuu Waterfordin rannikolle, jossa sovitaan 45min pysähdyksestä.
Tänä aikana tuli kuvattua meren tyrskyämistä ja korvissa ulvovaa tuulta. Palaan tapaamispaikalle, jossa vierähtää 30min ja sitten tulee viesti, että olen 7min kävelymatkan päässä. Paikalle päästyäni hän ihmettelee, miten suomalainen voi kuvata säätä sanoilla "bloody cold". Ei ne asteet tee sitä kylmäks, mutta jäätävä rannikkotuuli ja rasvan puute tästä kehosta. Maisemat oli kyll hienoja, mutta toi myöhästely kyllä nakertaa.

12.2
Päivän voisi tiivistää lauseeseen sähkö on tärkeä osa ihmisen elämää... aaaand it's gone. Aamulla heräiltiin kun tuuli tulvoo ikkunoissa(taas), katto paukkuu ihan kuin raekuuron alla ja sataa(taas). Katsottiin tulevaa sääennustetta niin 15m/s puuskittaista tuulta ja lähemmän 20mm vettä luvattu keskipäivälle. Noh tästä sitten jatketaan töihin eikä siellä sen kummallisempaa kunnes myrsky iskee kaupunkiin ja katkoo sähköt neljännesmiljoonalta mukaanlukien ravintolamme.

Syötyäni lähdettiin noutaa tenavat koulusta kun bussit ei kulje. Matkalla löytyy kaatuneita puita ja puunoksia sekä maassa makaavia sähkölinjoja. Sen aikaa kun isäntä oli hakees tenavia puuskittainen tuuli keikuttelee autoa(ei hätää, en nukahtanut). Kotiin päästyämme huomattiin että n. 150 litranen puinen kanikoppi oli tuulen voimasta kiertäny talon taakse ja menny palasiksi.
Päivän hämärtyessä lähdimme käymään naapureiden luona puhelemassa ja kun palasimme, oli kuu alkanut loistaa pivettömältä taivaalta, joka valaisi aika reippaasti matkaa. Yllättäen illalla saatiin vielä sähköt takaisin.

31.1.2014
Ja näin päättyi 12. työpäivä Cafe Sol:lissa. Takana oli niin kylmä yö, että päivävaatteet päällä sai mennä nukkumaan ja jaloille toinen täkki(kuka kaipaa kuumavesipulloja?)
Lounasvuoro jää yllättävän lyhyeen pääkokin heittäessä viikon tipit kouraan ja antaessa lähteä jo 2 tunnin jälkeen. Keskusteltiin tästä hieman että kun minulle ei makseta täällä olosta mitään enkä ole työntekijänä vaan oppimassa englantia. Kun vanhemmat olivat vielä töissä niin päätin kävellä kotiin. Tuli laskettua että 20 euroa työntekijää kohti tippiä tullu(ei kait siin kun vertaa suomen kulttuuriin.)
Matkalla huomasin miten muovipullojen panttaaminen vaikuttaa niiden kierrätykseen. Valehtelematta 3km matkalla löysin päälle 70 pulloa joista osa oli maannu pitkäänkin siellä. Päätin sitte ottaa 2 roskapussia tien laidalta ja alkaa sinne keräämään roskia. Hetken niitä jaksoin kerätä kunnes pussit olivat täynnä ja löysin vähän matkan päästä roskiksen. Muutama paikallinen tuli kiittelemään tästä ja jatkoin kotimatkaani. Kotiovella huomasinkin, että toinen vanhemmista on kotona ja kyseli, että mikset soittanu?

Illalla sitten vuoroon ja se meni hyvin. Mulle annettii potkut, keskusteltiin näytöstä ja siitä, mitä paikallisen lehden treffi-ilmoituksista löytyy. Potkut sain kuulemma kun oli puhetta työtunneistani ja pääkokki kysy multa kuka on ollu täällä vähiten. Sormeni osui ekana tiskariin mutta toista henkilöä nimetessäni mietin hetken ja osotin pääkokkia koska näin hänet ekaa kertaa toisen työviikkoni alussa. Hetken siinä naurettiin ja jatkettiin töitä.

2.2.2014
Eka sunnuntai-vapaa sitten lähtöni eikä tullut huonoon kohtaan sillä nukuin tähän asti huonoimmat yö-unet. Illalla torkahdin pariksi tunniksi ja heräsin siihen ku porukat tulee kotia juhlista ja kello on 3 yöllä. Leffan katon ja torkahdan kuuden aikoihin ja painajainenki tulee uneksittua. Kaikki on tähän asti mennyt hyvin (ihme kyllä en ole leikannut sormeeni enkä ole vilustunut/sairastunut kuten kumpanakin edeltävänä työssäoppimisjaksolla). Näyttänee siltä, että vietän syntymäpäiväni Corkissa ja tällä kertaa voi alkaa kattelee jo tuliaisien ostoa.

3.2.2014
Hyvää syntymäpäivää minä! :3 Viime iltana tuli puhetta Corkista että menenkin bussilla sinne ja matka olis kestäny 3 tuntia suuntaansa niin päätettiin että lähenkin Dubliniin joka on hieman tutumpi paikka ja kun halusin pääasiassa shoppailla joka jäi viime kerralla tekemättä. Ennen nukkumaanmenoa vilkaisin päivän sään Dublinille: 20mm vettä ja 10m/s puhaltava tuuli kello 12. Tämän siivittämänä nukahdin tuulen ja rankkasateen ulvoessa ulkona ja ja aamulla heräsin samaan mekkalaan.
Rankkasade oli vallannu tän pikkukylän rautatie-aseman niin meille järjestettiin Kilkennyyn taksi ja perillä meitä odotti mukavan laadukas juna.
Päästyäni Dubliniin eka haasteeni oli hypätä Luasin kyytiin(paikallinen ratikka). Siellä aikani tasapainoiltuani olin jo tutuissa maisemissa mutta ensimmiset hetket pyörin melki ympyrää kun en tiennyt mihin suuntaan lähteä shoppailee. Onnekseni sää ei ollut niin huono kun oli luvattu, pientä tuulenpoikasta ja ehkä 30min ajaksi joutu sateenvarjon avaamaan.
Tavarataloihin päästyäni tuli vastaan vastustamattomia tarjouksia hienoista esineistä joista ei voinut kieltäytyä. Hyviä tuliaisia tuli hankittua sekä itellekki vähän extraa, vaikka hinta vähän kirpas. Ostostelun välissä ehti käväistä parissa puistossa, josta löyty kourallinen joutsenia uiskentelees.
Päivän edetessä alan miettii, miksi kukaan ei maininnut mitään shoppailun uuvuttavuudesta? Noh, eteenpäin painetaan ja löydetään takasin ratikalle ja asemalle hyvissä ajoin. Paluumatka alkaa hyvin, mutta sama stoori: vesi on vallannu pikkukylän aseman nii meille järjestetään bussikyyti kotia.

Ps: Jos joku sattuu näkemään kadonnutta hanskaa Kööpenhaminan lentokentällä tai villasukkaa Dublinissa niin ilmoitelkaa kiitos :)

22.1.2014
Tänään työpaikalle tultaessani pääsin tapaamaan tän ravintolan pääkokin. Selvästi huumorimies, rento mutta samalla opettava. Eka asia, jonka sain oppia tärkeitä asioita kuten värien sanomista englanniksi, puhumisen ymmärtämistä sekä paljon muuta mutta vakavasti otettaessa opin muutakin. Työn ohessa sain ymmärrellä vitsejä ja itekkin nauratin pariin kertaan näitä. Kuten esimerkiksi olin kalaa puhdistamassa ja kalasta sattu lohkeamaan pala josta tuli mainintaa, totesin vaan että "it just... chunked." Tää toinen vastas "So, Sami just chunked a chunk." Kuulemma hupsusti sanoin.

24.1.2014
8. Työpäivä ohitte. Ravintolan keittiö ei ole iso, mutta senkin edestä rentoa menoa. Pääkokille sain opettaa muutaman sanan suomea, testailtiin uuden menun jälkiruokia ja päästivät jo kotia.

28.1.2014
Ei ole paljoa uutta kerrottavaa. Englannin kieli parantuu päivien edetessä ja ruokia esivalmistellaan ja tehdään. Päivien pituudesta sen verran että lounasvuoro on 12-15, 15-17 ravintola on kiinni ja 17-21 iltavuoro. Saan valita itse vuoroni, mutta mielelläni teen täyttä päivää jotta pääsisin tekemään ja oppimaan mahdollisimman paljon.

Aika väsähtänyt olo on kun saavuttiin kotiin just Dublinista. Aamulla lähdettiin matkaan 11 mais ja Dublinis oltiin n. tunnin päästä.
Kierros aloitettiin Guinnesin olut-esittelyllä. Itse rakennus on 7 kerroksinen ja tehty tuopin muotoon, mihin mahtuisi 14,3 miljoonaa litraa maailman parasta olutta. Kierros jatkui kuohuvaa vetiputousta hipoen oikeaoppisen oluenmaistamisen saloihin sekä museomaisen kerroksien läpi. Kerroksissa oli myös tauluja, jotka puhuivat sekä kertoivat Guinnean historiasta. En kehdannut testata Drink-IQ:tani koska tiesin sen olevan lähellä nollaa :D.

Lopulta päästään Gravity Barin ovista sisään ja eteeni avautuu koko Dublin loistossaan. Maisemat ovat uskomattoman hienoja varsinkin kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta tuoden keväisen tunnelman kaupungin ylle.

Myöhemmin kuviin tallentuneina jäivät taakseni pyhät kappelit, kaupungintalot, vanhat linnat, isot sillat ja olemme nyt kauppojen äärellä. Ensikerralla otan repun jos toisenkin mukaan että pääsee ostelemaan tuliaisia. Aikani pyörittyäni kaupoissa huomaan 120 metrisen metallitikun keskellä toria. Nykytaidetta tämäkin kait on.

Tuli yhtä turistiakin autettua löytämään teatteri kartalta. Alkaa ilta hämärtymään kaupungin ylle ja alan kävelemään kohti sovittua tapaamispaikkaa Liffey joen varrella. hetken odotettuani saan viestin että hakuaika siirtyy tunnilla joten päätin lähteä ottamaan viimeiset kuvat kaupungin loisteesta, johonka kameran akku sitten loppuukin. Lopulta hän ilmaantuu ja päästään istumaan kaikkien rakastamaan iltapäivä-ruuhkaan.

15.1.2014 Tänään oli ensimmäinen työpäiväni. Niin paljon kerrottavaa ettei tiedä mistä aloittaa. Päivällä kun pistin pääni ovesta sisään niin meitä oli vastassa aika energinen kokki, joka alkoi esittelemään meille paikkoja. Parhaat kokit vaihtaa vaatteensa vessassa. Itsekkin sain tämän kunnian. Kahvassa kuului oikein vanha, ruosteinen ja natiseva vieteri eikä vessakaan ollut iso.

Vaihdettuani vaatteet aloin tapaamaan työkavereitani. Muutamia niitäkin löytyy jokaisesta keittiöstä. Päivän aikana sain paljon vinkkejä sekä pääsin käsittelemään raaka-aineita, joita ei koululla oikein pääse käsittelemään. Keskellä päivää sitten oli parin tunnin siesta jolloin pääsin käymään yhden kokin kotona. Siellä sitten istuttiin ja juteltiin nämä tunnit sekä tuli tavattua hänen tyttöystäväkin. Siestan jälkeen palasimme työpaikalle ja sain opettaa pomolle muutaman sanan suomeakin. Loppupäivä meneekin esivalmisteluja tehdessä.


16.1.2014
Tammikuu ei ole parhain ravintola-alalle kun ihmisillä meni jouluna paljon ylimääräistä rahaa. Asiakkaita taisi olla 15. Jeesus tulee tutuksi näiden viikkojen aikana kun kuuntelen kokkien keskusteluja( he ovat veljeksiä). Katrarapuja(katrarapuja todellakin) pääsin putsaamaan ja itse asiassa nautin siitä. Ei ole paljoa kerrottavaa kun päästivät kotia aika nopiaa kun ei ollu mitään tekemistä edes kahdelle kokille.


17.1.2014
Tänään meitä olikin täyslaidallinen töissä. 3 kokkia, minä ja 2 tarjoilijaa. Asiakkaitakin alkoi olemaan mukavasti ja työtä sen edestä. Keittiössä on kylmä, mutta tarpeeksi vaatetta työvaatteiden alle ja villasukat jalas 24/7 niin toivottavasti en vilustu täällä. Aika-ajoin tulee ikävä lämmintä vettä mikä on aika harvassa tässä keittiös. Päivän loputtua oli pientä sähellystä isäntäperheen kans kuka mut hakee kotia. Tän ravintolan omistaja ehdotti varmaan kolmeen kertaan mulle että odottelisin sisällä. Eihän tollanen 5 asteessa odottelu oo mitään verratuna suomen pakkaseen.

11.1.2014 Aamusta kävimme katsomassa Roryn peliä ja hän tekikin muutaman maalin. Sieltä päästyämme lähdimme aamulenkille koirien ja Bernien kanssa. Reitti kulki maatilojen ohi, kauniiden maisemien vierelle sekä hevosien, lehmien ja lampaiden laidunmaiden juurelle. Näkymät olivat aivan jotain muuta, mitä voisi pohjanmaalta tai edes Suomesta löytyä. Varsinkin kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta luoden lisää näyttävyyttä maisemiin. Muistiinpanoja kun olin kirjottamassa niin nuorimmainen koira päätti tulla nukkumaan syliin. Kun ei sitten töitä pysty tekemään niin katselen sitten kun veljekset pelaavat Battlefield 4.

13.1.2014 Työni alkavat ylihuomenna ja nämä päivät teen etätöitä kotona. Ei mitään herkullisinta hommaa etsiä ruotsinkielisiä kouluja ja niiden yhteystietoja.

Päivällä lupauduin tulemaan mukaan katsomaan Roryn matsia kaupungissa. Sää ei kyllä suosinut pelaajia yhtään. Ulkona oli noin 4 astetta, tuuli oli kovaa ja puuskittaista sekä vettä satoi. Itselläni oli vaatteet, joilla suomessa pärjäisi -15 asteen pakkasissa ja oli muutes kylmä saati sitten pelaajilla, joilla oli peliasu and that's it. Kesähelteellä olisin voinut pelata noilla vaatteilla mutta en kyll tuossa säässä. Onnekseni en vilustunut, mutta Rory ei ollut niin onnekas.
Päivän päätteeksi oli tarkoitus käydä suihkussa ja katsellessani shampoita löyty kaikkea muuta kuin sitä missä lukee "shampoo". Piti sitten pestä hiukset kosteuttavalla oliiviöljyuute-tahnalla ja yllättäen kyllä tuli puhdasta.

14.1.2014 Aamu sarastaa kukkuloiden takaa ja kerrankin syön saan syödä aamupalan rauhassa ilman mitään kiirehdintää. Siihen kuului pika-kahvia, kerrospaahtoleipä voilla, kinkulla, salaatinlehdellä ja jollain vuohenjuustolla?

Talon tavat alkavat käydä jo selväksi minulle. Aamuisin koulut alkavat 9 aikaan ja talon väki lähtee töihin ja palaavat kahden kolmen aikoihin. Päivällä käydään kaupassa sekä kuskataan veljeksiä treeneihin. Iltapäivällä on vuorossa koirien ulkoiluttaminen sekä takan sytytys. päivällinen syödään 19 aikoihin joka on oudon myöhään koska et ehdi nauttia täydestä vatsasta kuin 3 tuntia ja yön jälkeen sinulla on taas nälkä.
Talossa kun nuorin on 7 vuotias, 2 koiraa ja pehmopalloa saa potkia sisällä niin aika kova hälinä on omaan rauhalliseen arkeen verrattuna. Ovet paukkuvat herkästi kun ei ole eristeitä tms. vaimentamassa ääntä keskuslämmityksestä ei ole tietoakaan.

Ja näin olen saapunut Irlantiin. Pientä sadetta pukkaa, mutta ei mikään maata kaatava. Terminaalia päin suunnatessani huomasin että matkan varrelle oli laitettu liukuhihnoja joita pitkin sai kävellä. Tätä matkaa tuli sitten melkeimpä 1km ennenkuin päästiin terminaaliin. Terminaalissa aloin etsimään yhteyshenkilöäni ja hönet löysinkin n. 10min etsinnän jälkeen.

Lähdettiin sitten ajamaan kohti Kilkennyä ja juteltiin kaikenlaista kun istuttiin perjantai-ruuhkassa. Hyvä kun pysähdyttiin läheisellä huoltoasemalla kun aamupalasta oli ehtiny vierähtää +12h. Jatketaan matkaa ja alkaa ahdas ja mutkikas maantie jossa ei kunnolla näy mutkan taakse. Tännehän ollaan laittettu 80kh/h rajoitus >.< Sitten tää alkaa selittää mulle auringon kierrosta ja miten se lämmittää tiettyjä mantereita kaksin käsin. Kyllä, hän ajoi ilman käsiäkin.

Selvittiin perille ehjin nahoin ja perillä minua odotti iloinen perhe vastassa. Heillä on 2 koiraa jotka ovat aika huomionhaluisia, 3 lasta ja iso vilponen talo. Sain oman huoneen, jossa on 2 sänkyä ja suihku. Suihkua ottaessani en huomannut, että suihkun huoneen mattoon oli ilmestynyt koiran kakkaa jonka päälle tietenkin astuin. Onneksi huomasin sen vasta tänään ja naurattaa vaan koko juttu. Shit happens.

Sinne jäi Seinäjoki ja sen lumeton maa sekä tulevat pakkaset. Matka käy kohti Pasilaa ja huomenna saa herätä iloisen virkeänä neljän viiden mais lentokentälle :)
Matkatavarat tuli tarkistettua moneen kertaan... Ja konduktoori kävelee suoraan ohitte tarkistamatta matkalippua. Niin matkatavarat olis mahtunu kahteen pieneen laukkuun, mutta sitte ei olis jääny tilaa tuliaisille niin päädyttiin ottamaan ihmisenkokoinen laukku, jota on oikein kiva raahailla menemään.

Olisin ottanu enemmänkin vaatetta mukaan mutta olisin luultavasti myöhästyny lennolta metallinpaljastimen takia lentokentän turvatarkastuksessa <.< Mutta näillä mennään mitä on mukana ja muuta ei tarv.. MIRKOPITSAT JÄI! >.<
Noh, eikö jokasessa matkassa pidä olla omat vastoinkäymiset?

Edit 10.1.2014

Kello on 6:16 ja odotan lentokentällä koneeseenpääsyä. Olin yllättynyt että lentokentällä ei menny ku 30 minuuttia tarvittaviin toimenpiteisiin. Metallinpaljastinkin piippas vain kertaalleen :p Kerran pompahti mieleen "ei voi olla.." kun puntari näytti ruumaan menevän matkalaukun painoksi 21 kg. Noh onneksi se oli konees vika eikä pakkaajas. Niinpä sitte vaihdettiin kassaa ja puntari näytti 17,2kg :)
Onneksi Köpenhaminas on 6 tunnin välilasku niin ehtii tutustua hyvin lentokenttään paluumatkaa varten. Kaikki tämä pitää 2 tunnin sisällä alkaa vääntää englanniksi. Pien jännistys on vaikka englanninkieleni on hyvä.

Tanskan lentokentällä: No huhhuh mikä lentokenttä. Kauppoja enemmän mitä Seinäjoen keskustassa ja kaikki tuli käytyä läpi. Olihan sitä aikaakin vajaat 6 tuntia ennen lennollelähtöä. Olisin ollut valmis ostaa tuliaisia mutta tämä on vasta ensimmäinen päivä kuudesta viikosta ja matkalaukku täynnä jo ennen ku oltais määränpäässä :D. Niihin olisi kulunut noin 150 euroa.. Siis 900 Tanskan Kruunua, joita minulla ei tietysti ole.
Siinä sitten ekat 1,5 tuntia kävelen lentokenttää ympäriinsä kauppojen antimia ihmettelemässä ja ihailemassa. Näistä muunmuassa mainittakoon katonrajassa liitelevä possu sekä possu-robotti, joka käveli ja röhki :3

Tämän kaiken ihastelun jälkeen lähden etsimään istumapaikkaa ja löydettyä sellasen istun alas katsomaan toissapäivänä ostamaani elokuvaa. Vielä ennen portille siirtymistä kiersin kaupat pariin kertaan läpi ja kirjasin mahdolliset tuliaiset ja niiden hinnat paluumatkaa varten, jonka välilasku on huomattavasti lyhyempi. Nyt istun parikymmentä-tonnisessa turbo-metalli-linnussa, jonka moottorit ulkoo kovaa ja äänekkäästi.

En olis uskonu että jonain päivänä alan kirjoittamaan blogia mutta tässä sitä ollaan.:)

Aloitan tässä siis pienen blogin pitämisen vuodenvaihteen jälkeen alkavasta kansainvälisestä työssäoppimisestani Irlannisssa. Osaksi siksi että saan elämykseni kirjaimiksi ja talteen mutta myöskin sen takia että tämä auttaa jakson lopussa tehtävää yhteenveto-esitelmää matkasta.

Tämän hetkinen tilanne? Pakolliset kurssit ja tehtävät on tehty, matkalaukut ja niitten sisältö alustavasti valittu. Lentolipussa kiiltää Lähtöpäivänä 10.1.2014 :>. Lentoliput saatiin suhteellisen halvalla(210 euroa menopaluu.) Tässä tuli tähän asti positiivisin yllätys kun alunperin meinasi kulua jopa 450 euroa :3.

Tulevasta harjottelupaikan tarjoavasta ravintolasta ei ole vielä tietoa, mutta paikkakuntana luultavimmin Kilkenny tai Clonmel.

Matkan kokonaishinta menee päälle 2000 euroon mutta koulun puolesta haetaan tukea lähes koko summan edestä.

Edit 6.1.2014
Jännitys alkaa tiivistymään lähtöpäivän lähentyessä. Se näkyy tavaroiden pakkaamisena, viimeisten tehtävien tekemisenä ja vieläpä unen laadun heikentymisenä:(. Tänään sain uutta infoa matkastani.
Info koskee työpaikkaani, isäntäperhettä sekä kaupunkia missä tulen viettämään seuraavat 6 viikkoa. Annettu työpaikka oli Cafe Sol Kilkennyssä, Thomastownin pitäjässä. Siellä saa tulla morjenstaa jos satutte kuljette ohi :D.

Isäntäperheestä sen verran katsoin että n. 45-50 vuotias pariskunta ja heillä oli 4 lasta. Yksi heistä oli minun ikäinen ja 3 muuta nuorempia mutta uskon että tulemme hyvin toimeen keskenämme sekä heidän vanhempiensa kanssa.